Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Tarinat


Täällä tapahtuu tämän sivuston ydintarkoitus! Tarinoiden kirjoittaminen!
Vieraskirja <  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Draamanoita

04.09.2019 11:58
"Tiedätkö mikä meni pieleen?" Hämärätassu kysyi HOPEAPENNULTA.
Naaras pudisti päätään.
"Sinä tuijotit siihen mihin olit hyökkäämässä. Pystyin ennakoimaan ja väistämään liikkeesi tuon takia", oppilas selitti. "Kokeile uudestaan."
Hopeapentu peruutti ja otti kohteekseen kollin etutassut. Hän lähti juoksuun, mutta Hämärätassun väistäessä pentu yritti lyödä mahdollisimman kovaa tämän toiseen takajaloista.
"Tuo oli parempi", harmaa oppilas totesi. "Hämärätassu tule, anna Hopeatassun lähteä leiriin, meidän pitää palata leiriin", Hämärätasaun mestari huusi Nietoskarvan vierestä.
Kolli kääntyi ja lähti kohti hiekkkuopan reunaa.

"Lähdetään mekin. Ehkä klaaninvanhimmista joku kertoisi sinulle tarinan?" Nietoskarva tökkäsi hellästi tytärtään kuonollaan.
Parivaljakko lähti hitaasti kohti leiriä jaa kun Hopeatassu kompastui vatukkapuskan oksaan, nosti Nietoskarva pennun niskanahasta ja kantoi tämän leiriin.

Leiriin päästyään joku huusi Nietoskarvan muualle partioon niin, että Hopeapentu jäi yksin.
Hopeapentu pysähtyi ja kuuli Joutsentähden ja Iltatassun puhetta.
Se vaikutti mielenkiintoiselta, joten pentu otti varovaisia tassunaskelia kohti kahta kissaa.

Vastaus:

Hopeatassu->Hopeapentu (2kertaa), Hämärätasaun->Hämärätassun, jaa->ja
Saat 10kp:ta

KIrsikka YP

Nimi: Pilvi

04.09.2019 09:00
Istuin pentutarhan laidalla ja kuuntelin leirin sisäänkäynniltä kantautuvia ääniä. Iltatassu ei ollut oppilaiden pesässä, joten hän oli, joko partiossa tai harjoittelemassa. Näin hänen emonsa, Toivekuiskauksen, vilkuilevan ympärilleen vähänväliä. Olin nukkunnut auringonhuippuun ja, kun viimein heräsin, olin päättänyt istua tässä, missä juuri nytkin istuin.
“Iltatassu!” Havahduin siihen, että Toivekuiskaus huusi Iltatassua, joka oli juuri tulvahtanut leiriin, ilman sotureita, tai partiota.
“Onko jotain sattunut?” Kysyin.
"Ei vielä. Mutta löysimme partion kanssa kulkukissojen hajua rajojemme sisällä, ja soturit käskivät tulla ilmoittamaan Joutsentähdelle." Iltatassu sanoi pahaenteisesti.
"Mitä haistoitte?" Joutsentähti kysyi.
"Kulkukissojen hajua rajojen sisällä." Iltatassu toisti.
"He varmaankin suunnittelevat uutta hyökkäykstä!" Joku huusi takaatani.
"Meidän pitää hyökätä ensin!" joku huusi taas.
Ensimmäistä kertaa näin Joutsentähden kiiluvissa silmissä epävarmuutta.
*Hän ei selvästikään tiedä, mitä tehdä. Saattaa klaanitoverit mahdolliseen kuolemaan, vai odottaa mahdollista kuolemaa.* ajattelin. *En haluaisi olla hänen turkissaan.*
"Minusta olemme paremmassa turvassa täällä leirissä. Leiriä on helpompi puolustaa." Ruskahäntä sanoi.
"No siinä meneekin meidän etumme jos taas tekisimme yllätyshyökkäyksen kulkukissojen leiriin, meillä olisi yllätyksen etu!" Kottaraiskarva huusi.
Hetken aikaa Joutsentähti pysyi hiljaa, kunnes hän vastasi:
"tuen Ruskahännän ehdotusta. Jäämme leiriin."

Vastaus:

14kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

03.09.2019 22:43
Nimitysmenot
Suurkiveltä kuului huuto:
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkiven alle klaanikokoukseen!” Kapusin ylös pedistä ja lähdin Suurkiven juurelle. Pentuni nimitettäisiin oppilaiksi. Paljon oli ehtinyt tapahtua, Otavaloistekin oli ehtinyt tulla tiineeksi. Tänään voisin muuttaa sotureidenpesään. Joutsensiipi ei ollut puhunut Jääsydämmelle ja Varjotulelle kuihin ja aloin jo huolestua. Ei hän voinut ikuisesti olla vihainen. Kun suunnilleen koko klaani oli paikalla Joutsentähti aloitti.
”Tänään olemme tulleet nimittämään kolme uutta oppilasta”, hän aloitti. Pennut tärisivät innosta.
”Lumikkopentu, Iltapentu, Hämäräpentu astukaa eteeni”, hän sanoi. Iltapentu käveli pääpystyssä, Lumikkopentu hyppien ja Hämäräpentu rauhallisesti.

”Lumikkopentu tästä hetkestä siihen päivään asti kun sinut nimitetään soturiksi, kutsukoon sinua Lumikkotassuksi. Mestariksesi saat Lehtikynnen”, Joutsentähti sanoi. ”Iltapentu tästä hetkestä siihen päivään asti kun sinut nimitetään soturiksi, kutsukoon sinua Iltatassuksi.Mestariksesi saat Joutsensiiven.”
”Hämäräpentu tästä hetkestä siihen päivään asti kun sinut nimitetään soturiksi, kutsukoon sinua Hämärätassuksi. Mestariksesi saat Kottaraiskarvan”, hän jatkoi vielä. Ylpeys virtasi minuun, pentuni olivat päässeet kunnialla oppilaiksi. Ja Joutsensiipi oli vielä Iltatassun mestari.
//Vähän myöhässä muiden aikajanasta, kun katsoo heidän tarinoitaan.//

Vastaus:

Juu ei haittaa. 12kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Draamanoita

03.09.2019 22:33
Vanhenevaa*

Näin käy kun roolii liian väsyneenä :

Vastaus:

Juu

Kirsikka YP

Nimi: Draamanoita

03.09.2019 22:26
//Jos ei nyt tulis niin paljoa niitä virheitä :'D

HOPEAPENTU katseli silmät säkenöiden Hämärätassun ja tämän mestarin harjoituksia. Jonakin päivänä naaras olisi siellä harjoittelemassa taistelutaitojaan muiden oppilaiden kanssa.
Äkkiä naaraan mieleen nousi ajatus. Ajatus emosta. Yötuulesta. Ja Yöpennusta, joka kuoli heti synnyttyään.
"Millainen Yötuuli oli?" Hopeapentu kysyi isältään mitään kummemmin miettimättä.
Hetkeä aiemmin niin iloinen Nietoskarva oli nyt saanut varjon silmiensä alle.
"Yötuuli. Emosi oli mahtava, hän oli ihana. Ikävöin hantä tälläkin hetkellä ja sinä muistutat häntä niin paljon silmiäsi myöten...", Nietoskarva vastasi tyttärelleen.
"Hän kuulostaa ihanalta", Hopeapentu kuiskasi katsoessaan vanenevaa kollia.
"Hän oli", Nietoskarva vastasi kietaistessaan häntänsä siniharmaan pennun ympärille.

Hiekkakuopan meteli tuntui taantuvan ja muuttuvan yhä etäisemmäksi Hopeapennun mielessä. Naaras tunsi silmäluomiensa muuttuvan raskaammiksi ja raskaammiksi... Kunnes hiljaisuuden rikkoi Hämärätassun ääni.
"Haluaisitko että näytän sinulle joitain helppoja liikkeitä?", tämä kysyi pennulta.
Hopeatassu räpäytti silmiään ja sinkosi anovan katseen mestariinsa.
"Mene vain, mutta varo ettet satuta itseäsi", Nietoskarva vastasi ilon palatessa tämän katseeseen.


"Aloitetaan helpolla. Katso", Hämärätassu maukaisi ja teki liikkeen. Hämärätassu harppasi taaksepäin, ponnisti ilmaan ja tähtäsi kuvitteelliseen vastustajaan tämän edessä.
"Yritä nyt sinä", oppilas sanoi Hopeapennulle päästyään tasapainoon.
Hopeapentu nyökkäsi ja yritti toistaa liikkeen. Pentu otti askeleen taaksepäin ja teki hypyn, mutta laskeutui kömpelönä kasana tassuja ja pölyä maahan.
"Ehkä tämä oli hieman liian vaikea. Yritäs tätä", Hämärätassu naukaisi ja aloitti liikkeen. Oppilas tähtäsi kuvitteellisen vastustajan etutassuihin ja läimäytti sitten etukäpälällään nopeasti ja voimalla ilmaa.
"Yritä sitä minuun", Hämärätassu naukaisi. Oppilas perääntyi pari käpälänaskelta taaksepäin.
Hopeatassu tuijotti harmaan oppilaan jalkoja ja säntäsi sitten juoksuun. Pentu kohotti etukäpälänsä, mutta Hämärätassu väisti.

Vastaus:

15kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

03.09.2019 22:20
Kuuntelin kuinka sade rummutti maata pentutarhan ulkopuolella. Vesipisarat tihkuivat sisälle pesään ja muodostivat pieniä lammikoita.
*Olisi ehkä hyvä aika pesän katon vahvistamiseen.* mietin, sammaleet eivät olleet kastuneet vielä, mutta ei siinäkään kauaa menisi.
”Hei, Otavaloiste!” Huusi Toivekuiskaus turkki sateesta kylkiin liimautuneena.
”Hei Toivekuiskaus!” Huusin takaisin. ”Miten päiväsi on alkanut?” Kysyin hiukan huvittuneesti.
”No, jaa aamupartio oli aika märkä.” Toivekuiskaus vastasi. ”Saanko tulla sisään arvon kunigatar?”
”Saat toki!” Vastasin kehräten.
Toivekuiskaus ravisteli turkkiaan niin, että vesipisarat lentelivät kuonolleni. Sitten hän istahti alas ja taittoi häntänsä kuononsa päälle.
”Hei, älä kastele minua!” Sanoin.
Tällä kertaa oli Toivekuiskauksen vuoro kehrätä. ”Ihan miten vain, arvoisa kuningatar!”
Minäkin yhdyin kehräykseen. ”Mitä jos lopettaisit sanomasta minua ’arvoisksi kunigattareeksi’? Minusta ’suuri kunigattaremme’ sopisi paremmin!” Sanoin ja jatkoin kehräämistä.
”Hyvä on suuri kunigatar!” Toivekuiskaus sanoi ja heilautti leikkisästi häntäänsä.
”Mennäänkö pienelle kävelylle?” Sanoin. ”En kestä enään tätä märkää pentutarhaa.”
”Sopii. Haluan päästä vrryttelemään jalkojani.” Toivekuiskaus sanoi.
Kömmin pystyyn sammalilta, ja venyttelin suurimmat jäykkyydet pois kehostani. Lopuksi nuolin vielä suurimmat epäsiisteydet pois turkistani.
”Valmiina ollaan!” Ilmoitin.
”Hyvä. Voimme, kai lähteä?” Toivekuiskaus sanoi.
”Niin.” Sanoin.

”Mihin suuntaan? Pienelle kävelylle, vaikkapa taivastammelle?” Ehdotin.
”Hyvä idea. Mennään sinne.” Toivekuiskaus sanoi.
_________________________________________________________________ ________________________

Matkalla juttelimme Toivekuiskauksen kanssa tulevista pennuista, kolleista, Joutsentähdestä, kulkukissoista ja monesta muustakin asiasta.
Kun vihdoin saavuimme taivastammelle jossa olimme harjoitelleet oppilasaikoinamme,

//en keksi enempää kirjoitettavaa tällä hetkellä. Joten jatkaisen//

Vastaus:

arvoisksi->arvoiseksi, vrryttelemään->verryttelemään. 15kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Draamanoita

03.09.2019 21:29
Töytäisi *

Tuleeko kaks kertaa vai lagiiko vaa mulla?

Vastaus:

Ei tullut kahta kertaa

Kirsikka YP

Nimi: Draamanoita

03.09.2019 21:27
HOPEAPENTU heräsi aurinkohuipun aikaan pentutarhassa.
Naaras oli väsynyt viimeöisen seikkailunsa jäljiltä; tämä oli löytnyt pienen kolon piikkiherneaidassa, mistä pääsi ulos metsään soturien huomaamatta.
Nietoskarva oli tosin huomannut pennun hajun, muttei ollut kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, olihan yksi Myrskyklaanin sotureista vienyt aiemmin Hopeapentua ulos.
Nyt naaras kompuroi ulos pehmeältä vuoteeltaan ja tassutteli ulos leirin hiekkapohjaiselle aukiolle.
Hopeapentu näki sotureita vaihtamassa kieliä tai syömässä hiirtä. Pentu katseli hetken leirin hälinää ja kuunteli ääniä.
Naaras kävi hakemassa tuoresaaliskasasta ison hiiren, niin ison, että se oli melkein pennun itsensä kokoinen.
Lopulta valkoinen kolli työytäisi siniharmaata pentua takaapäin säikäyttäen samalla Hopeapennun.
"Ihan itsekö aiot syödä tuon hiiren", Nietoskarva naukaisi pentua kiusoitellen.
Hopeapentu nyökkäsi.
"Kuule, ajattelin viedä sinut tänään pienelle retkelle leirin lähellä olevalle harjoittelupaikalle katsomaan oppilaita", Nietoskarva maukui.
Vanhahko kolli oli vasta toipumassa kumppaninsa kuolemasta ja koska Hopeapentu oli ainut asia joka hänestä oli enää jäljellä, se tuntui samaan aikaan oudon lohduttavalta ja sisältä raastavalta.
Nopeapentu nyökkäsi tohkeissaan ja vei lähes itsensä kokoiset hiiren jämät aukion reunalle lähtien sen jälkeen innoissaan seuraamaan isäänsä ulos leiristä.

Kolli tuuppi hellästi Hopeapentua eteenpäin. Kissanpentu kompastui lähes jokaiseen polulla olevaan juureen ja kun vastaan tuli kaatunut puunrunko, nosti Nietoskarva tämän sen yli.

Viimein kaksikon saapuessa perille, he kuulivat harjoittelevien oppilaiden ääniä. He olivat saapuneet hiekkakuopalle, ihan kuin Nietoskarva oli luvannut.

Vastaus:

Nopeapentu->Hopeapentu ??, työytäisi->töytäisi (niin olit maininnutkin), löytnyt->löytänyt. Saat 13kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

02.09.2019 20:41
Ja vielä yksi Toivekuiskauksen=Toivekuiskaus

Vastaus:

Juu

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

02.09.2019 20:28
Yhdessä kohtaa tarinaa oli virhe, laskun=laskin ja sana pennut, tuli jostain syystä isolla kirjaimella.

Vastaus:

Juu, hienosti kerroit!

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

02.09.2019 20:24
Jatkoa edelliseen tarinaan.
Istuskelin nauttien viimeisistä aamuauringon säteistä ennen lehtisadetta. Savumyrsky oli joutunut lähtemään partioon.
*No, eihän kennelläkään voi vapaaaikaa loputtomiin riittää.* ajattelin.
*Ehkä olisi aika hakea saalista syömiseksi.* ajattelin nälkäisenä.
Kävelin tuoresaaliskasalle valikoimaan sopivaa saalista, ja hartaan harkinnan jälkeen, valitsin mehevän näköisen hiiren. Nostin hiiren leukoihini, ja lähdin tassuttelemaan kohti leirin reunaa. Laskun hiiren maahan ja, repäisin siitä palan pureskeltavaksi. Kun jauhoin suussa hiirenpalaa (joka oli täyteläistä ja mehukasta), mietiskelin miksi nimeäisin Pennut silloin kun ne syntyisivät.
*Haluaisin nimetä yhden itse.* ajattelin.
*Savumyrsky saisi nimetä toisen, jos sellainen tulisi. Onhan sekin mahdollista etten saa kuin yhden pennun.* ajattelin. *Jos saisin vain yhden pennun, päättäisimme nimen yhdessä.*
Olin vaipunut niin syvälle ajatuksiini että, Toivekuiskauksen tuli jo kyselemään onko minulla kaikki hyvin.
"On minulla, mietiskelin vain asioita." vastasin Toivekuiskauksen kysymyspommiin.
Toivekuiskaus nyökkäsi ja kysyi:
"Mitä asioita?"
"No, mietin pentuja. Ja niiden nimiä. Kaikenlaista sellaista." sanoin.
"Minä en miettinyt niitä yhtään! Annoimme vain ne Haukkamyrskyn kanssa. Nimet siis." Toivekuiskaus naurahti hiukan minulle.
"Niin no ehkä mietin asioita liikaa." sanoin kohoauttaen lapojani.


Vastaus:

12kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

01.09.2019 20:21
Pentutarha

Heräsin myöhään aamulla. Ilmeisesti muille oli jo kerrottu pennuista, sillä minua ei oltu herätetty.
*Nyt olisi aika muuttaa pentutarhaan.* ajattelin.
Savumyrskylle oli annettu hiukan vapaata soturi tehtävistä pentujen takia. Hänelle oli jo kerrottu, mutta olisin mieluiten kertonut sen itse. Tassuttelin pentutarhaan kevyien käpälin. Siellä minua odottikin pehmeä sammalvuode. Mutta en kuitenkaan mennyt suoraan nukkumaan, olinhan herännyt vasta.
"Otavaloiste." Savumyrsky sanoi takaatani. "Kuulin pennuista. Ihanaa että saat pentuja."
"Niin, varsinkin kun niillä on tuollainen ihana isä!" sanoin leikkisästi.
"Ei, toisinpäinhän se menee!" Savumyrsky kehräsi.
Minäkin yhdyin kehräykseen.

Vastaus:

6kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

31.08.2019 10:26
//Hyppään aikaa eteenpäin kuun.//

Tiinenä
Heräsin aamulla potkaisuun.
*Aivan kuin se olisi tullut sisältäni.* ajattelin.
*Ehkä olisi parasta käydä parantajan pesässä. Ettei käy yhtä köpelösti kuin viimeksi.* ajattelin miettien viheryskää jonka olin saanut monia kuita sitten.
Astellessani parantajanpesään Varpusulka melkein törmäsi minuun.
"Ai hei Otavaloiste. Mikä hätänä?" Varpusulka kysyi.
"Mahaan sattuu." sanoin lyhyesti.
"Mitä olet syönyt lähiaikoina?" Varpusulka kysyi.
"Hiiren, Savumyrskyn kanssa kanin, ja oravan." luettelin. "Olen varma etten ole syönyt mitään pilaantunutta."
"Käy selällesi makaamaan, tuohon sammalille." Varpusulka sanoi.
Tottelin ja kävin makuulle vatsa paljaana.
Varpusulka tuli viereeni ja painoi käpälänsä mahalleni.
Varpusulka paineli käpäläänsä mahani päällä, ja kysyi.
"Sattuuko tämä?" Varpusulka kysyi ja painoi vähän kovempaa.
Vinkaisin hetkellisestä kivusta ja nyökkäsin.
"Siinä tapauksessa, odotat pentuja." Varpusulka sanoi. "Ja kaikki taitavat tietää kenelle."
"Huomenna voit jo siirtyä pentutarhaan." Varpusulka lisäsi.
Nyökkäsin hitaasti.
"Yrttimyrsky!" Varpusulka huusi.
Kun Yrttimyrskyn pää kurkisti varastoista, "Otavaloiste odottaa pentuja!" Varpusulka huikkasi.
"Hienoa! Klaani alkaa kukoistaa!" Yrttimyrsky sanoi.
Nyökkäsin ja lähdin takaisin soturien pesään nukkumaan.

Vastaus:

18kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

30.08.2019 21:33
Nimitys
"Sirppikuu! Taimenpuro!" koko leiri raikasi onnitteluhuudoista.
"Sirppikuu! Taimenpuro!" Huusin minäkin muiden mukana.
"Uudet soturit valvovat ensimmäisen yönsä vartioimassa leiriä." Joutsentähti julisti ja hyppäsi alas Suurkiveltä.
Kävin onnittelemassa vanhaa oppilastani, ja Taimenpuroa. Sen jälkeen liityin Savumyrskyn seuraan.
"Hei," Savumyrsky sanoi, ja nuolaisi korvaani.
"Hei," sanoin minäkin ja kiedoin häntäni Savumyrskyn häntään.
Näin isäni katselevan minua ja Savumyrskyä, naamallaan hyväksyvä ilme. Lopuksi hän muodosti huulilleen sanoja.
*"Taitaa tulla pentutarhaan pian uusia tulokkaita"*
*No olisihan se ihanaa.* ajattelin. *saada pentuja Savumyrskyn kanssa.*
"Miten päiväsi on mennyt?" kysyin.
"Aikalailla saalistaessa." Savumyrsky sanoi. "Entä sinun?"
"No, minä pidin loppuarvioiteja Sirppikuulle ja Taimenpurolle. Ja pidin myös heidän viimeisen metsästyspartionsa." sanoin.
"Sinullapa on riittänyt tekemistä. Minä olen vain saalistellut ja istunut leirissä." Savumyrsky sanoi.
"Kyllä saalistaminenkin on hyvää ja kiinnostavaa tekemistä." sanoin.
Savumyrsky kohautti harteitaan.
"Minun pitäisi pian lähteä iltapartioon." Savumyrsky sanoi. "Kuulitkos muuten jo Toivekuiskauksen pennuista?"
"Tietenkin kuulin. Olivathan ne puoliksi veljeni!" sanoin.
"Mutta hei hei sitten." sanoin.
"Hei hei!" Savumyrsky huusi.
*Ilman häntä aika pysähtyy, hänen kanssaan aika kiitää nopeammin kuin koskaan.* ajattelin.
*Voisin mennä moikkaamaan pentuja ja Toivekuiskauksta. He varmaankin piristyisivät.*
Viime aikoina minä ja Toivekuiskaus olimme tulleet läheisimmiksi. Ehkä yksi syy siihen oli juuri pennut.

Vastaus:

19kp:ta. Unohdin sanoa, että ilmoita kun haluat pentueen, tuli tarinasta mieleen  .

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

30.08.2019 17:37
Onnekseni kettu ei osannut kiivetä, vaan jäi kiertelemään kehää keltaiset hampaat välkkyen.
Melkein huokaisin helpotuksesta. *Onneksi se ei osannut kiivetä.* toistelin itselleni mieleni oli täynnä ajatuksia joita en pystynyt käsittelemään järkevästi.
”Otavaloiste!” Tuttu ääni huusi.
*Savumyrsky!*
”Täällä!” Huusin niin kovaa kuin pystyin.
”Oletko kunnossa?” Savumyrsky huuteli huolestuneen kuuloisena.
”Olen kunnossa! Mutta täällä on yhä se kettu!” Huusin takaisin.
”Löysitkö hänet Savumyrsky?” Tikkumyrsky jonka oletin olevan partion johdossa, kysyi.
”Löysin. Jossain noiden puskien takana.” Savumyrsky sanoi. ”Ketun kanssa.”
Kettu näytti vainunneen muut, ja lähti etsimään uloskäyntiä puskista.
”Se tulee sinne! Kettu tulee sinne!” Ulvoin tättä kurkkua.
Muut näyttivät huomanneen sen myös, ja varmaankin olivat taisteluvalmiudessa. Hyppäsin alas puusta kun näytti olevan turvallista.
”Pysy kaukana meistä senkin haiseva läjä karvaa!” Kuulin Kottaraiskarvan sähisevän.
Pujahdin ulos puskista valmiina taistelemaan, ja karkoittamaan ketun. Kettu näytti ahdistuneelta ringin keskellä jonka soturit olivat ikään kuin rakentaneen ketun ympärille. Ringissä oli mukana Pilvimieli, Tikkumyrsky, Savumyrsky, Kottaraiskarva ja nyt minä.
”Mitä teemme ketulle?” Kysyin .
”Karkotamme ketun.” Tikkumyrsky joka oli partion johdossa, päätti.
Tikkumyrsky hyökkäsi ensimmäisenä, kynnet ja hampaat paljastettuina sekä turkki sojottaen. Sitten hyökkäsi Pilvimieli ja sen jälkeen hyökkäsin minä. Syöksyin puremaan kettua. Upotettuani hampaani sitkeään lihaan peräännyin ja, liityin takaisin rinkiin.

Ketun lähdettyä...
”Siinä meni tovi!” Pilvimieli sanoi huokaisten.
”Oikeassa olet. Mennään takaisin leiriin ilmoittamaan asiasta.” Savumyrsky sanoi.
Kävelimme verkkaisin askelin leiriin. Joutsentähti tuli heti kyselemään jotain Tikkumyrskyltä.

//katkaisen tarinan.//

Vastaus:

22kp:ta. Nyt pitää kertoa ainakin jotain siitä että Sirppitassu/kuu olisi soturi.

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

29.08.2019 20:22
//kirjoitan vielä yhden oppilas tarinan, vaikka Sirppitassusta on tullut jo soturi. //

"Mentäisiinkö saalistamaan?" Sirppitassu kysyi.
"Hyvä idea." sanoin hieman hajamielisesti.
"Minne mennään?" Sirppitassu kysyi.
"Ajattelin että voisimme koittaa ensin hylättyä kaksijalan pesää."
Oppilas nyökkäsi.
Sirppitassu jatkoi loppumatkan hiukan edellä.
Joku älähti hädissään puskien toisella puolen. Juuri siellä mihin Sirppitassu oli juuri äskettäin kadonnut.
"Sirppitassu!" huusin samalla kun syöksyin puskiin.
Näin väläyksen oranssista turkista.
Se oli todella suuri kokoinen naaras kettu. ehkä jopa emo.
"Otavaloiste!" Sirppitassu uikutti.
Kettu luuli Sirppitassun uikutusta joksikin anelun tapaiseksi, ja tuli lähemmäksi niin että Sirppitassu tunsi varmasti turkillaan kuuman haisevan hengityksen.
"Minä harhautan kettua ja sinä juokset sillä välin leiriin hakemaan apua." kuiskasin hiljaa laadittuani nopean suunnitelman. "Ja juokset sitten niin kovaa kuin ikinä jaloistasi pääset." En odottanut Sirppitassun vastausta, vaan sihahdin kuuluvasti ja raapaisin ketun kylkeä kynsilläni niin että kettu keskittyi ainoastaan minuun.
"Juokse! Nyt!" Ulvoin.
Oppilas nyökkäsi ja luikahti pensaiden sekaan.
En jäänyt turhaan katselemaan kun Sirppitassu lähti, sillä muuten kettu olisi saanut yllättetyä minut.
Kettu paljasteli keltaisia hampaitaan uhmakkaasti muristen.
Aloin perääntyä hiljaa. Minusta ei olisi yksinään pienintäkään vastusta ketulle.
*Osaatkohan sinä kiivetä puuhun?* mietiskelin.
Tulin siihen tulokseen että kettu ei osaisi, ja syöksyin nopeasti lähimpänä sijaitsevaan puuhun. Etenin runkolla nopeasti ylöspäin, sillä jos kettu osaisikin kiivetä, olisin mennyttä.

//En jaksa enää kirjoittaa, joten jatkuu seuraavassa tarinassa. //

Vastaus:

21kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Jammu

29.08.2019 14:00
"Kamala nälkä, emme ole syöneet neljäsosakuuhun" Virosa valittaa.
"Päivisin aurinko porottaa ja on hirvittävän kuuma, yöllä taas meinaa jäätyä. Emme voi jatkaa enää pitkään, emmekö voisi jäädä johonkin suojaan muutamaksi auringonnousuksi?" Tämä jatkoi.
"Hyvä on, etsitään suojaa ja levätään" Tuhahdin. Aloitimme etsimään suojaisaa paikkaa jossa levätä, ja piakkoin löysimmekin ketunkolon. Seisoimme kolon reunalla ja tuijotimme sisään yrittäen nähdä mahdollisia asukkaita.
"Tyhjältä vaikuttaa. Ketun hajukin on heikko, mitä luultavammin hylätty." Virosa maukaisi. Katsahdin veljeeni ja heilautin päätäni kohti koloa. Virosa nyökkäsi ja pujahti varovasti ketunkoloon. Kului hetki, mutta pian kuulin:
"Tyhjä, jäädään siis tänne joksikin aikaa."
"Tehään niin." Vastasin lyhyesti. Pujahdin koloon, siellä oli pimeää. Silmäni tottuivat pimeyteen nopeasti. Ketunkolossa oli juuri ja juuri tarpeeksi tilaa meille molemmille. Päätimme että lähdemme etsimään ruokaa vasta huomenna, olimme kävellet viimeiset kaksi auringonnousua melkein tauotta.
"Amanita? Minne olemme oikein matkalla?" Virosa kysyi.
"En tiedä." Vastasin. Seurasi hetken hiljaisuus.
"Haluaisin vain kotiin. Tai edes kodin ylipäätänsä." Veljeni totesi haikeasti.
"Joskus, joskus meitäkin vielä onnistaa." Totesin takaisin. Makasimme kolossa uupuneina, emme vaihtaneet sanan sanaakaan. Ulkona alkoi hämärtää, pian olisi jo pimeää. Ilmmoitin Virosalle että menisin ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Ulkoilma oli raikasta sekä viileää. Linnut eivät laula ja sirkat eivät soita, metsä oli ihanan rauhallinen. Äkillinen rasahdus säpsäytti minut ja sai aistini terävöitymään. Ääni kuului suoraan edestäpäin, nyt edessäpäin sijaitsevat puskat alkoivat kahista. Jähmetyin seisaalteni, puskassa oleva olento on äänien perusteella melko iso. Pääni täyttyi ajatuksista: *Jos se onkin kettu, silloin olemme mennyttä. Se voi myöskin olla toinen kissa, vaikka olisikin emme voisi puolustaa itseämme sillä kävely ja tyhjä vatsa on vienyt voimamme täysin. Täytyy toivoa parasta.*
"Jokin tulee!" Sähädin koloon. Lukitsin katseeni heiluvaan pusikkoon.
"Kuka oletkin, tunnistaudu!" Sähisin pusikkoa kohti.

//Joku erakko,kotikisu tai kulkukissa saa jatkaa

Vastaus:

Tehään->Tehdään. Saat 21kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

28.08.2019 23:04
//tämä tulee eri iposoitteesta kuin normitarinat. Syynä on se että puhelimestani on loppunut akku, enkä löydä laturia. Kirjoitan tätä siis ipadilla. nuo kaikki mainostusjututkin olin laittanut joten älä ihmettele.//

Taisteluharjoitukset
”Sirppitassu!” Huusin aukion poikki mustalle oppillaalle. ”Taisteluharjoitusten aika!”
”Tulossa ollaan!” Sirppitassu huusi ja heilautti hännällään jäähyväiset muille oppilaille joiden kanssa hän oli viettänyt aikaa.

Kun olimme päässeet aukiolle jossa olimme päättäneet harjoitella, neuvoin Sirppitassulle oikean taisteluasennon, ja kehotin Sirppitassua hyökkäämään ensin.
Sirppitassu syöksyi minua kohti ja yritti painaa minua maahan. Olin vielä Sirppitassua isokokoisempi, ja voimakkaampi. Se toi huomattavasti helpompaa taistella pientä vastustajaa vastaan. Mutta olihan pienikokoisuudesta joissain asioissa paljon apuakin. Luikahdin pois Sirppitassun otteesta, kun Sirppitassu ei vielä tajunnut mihin olin kadonnut, painoin Sirppitassun maahan.
”Ei hassumpaa.” Tyydyin sanomaan.
Harjoittelimme niin kauvan että Sirppitassu näytti päässeen jyvälle.
”Hyvä! Nyt voimme harjoitella hetken vielä puolustamista.” Sanoin parin onnistuneen kerran jälkeen.
Näytin Sirppitassulle pari helppoa puolustustapaa, jotka kuitenkin olivat toimivia.
”Koita nostaa käpäläsi vielä hiukan ylemmäs.” Sanoin Sirppitassulle, joka tasapainoili huterasti kahdella tassulla edessäni.
”Yritän parhaani!” Sirppitassu sanoi ponnekkaasti.
”Harjoitukset menivät täydellisesti!” Sanoin Sirppitassulle.


Vastaus:

kauvan->kauan. 11kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

27.08.2019 21:35
Tulevat nimitysmenot
Pennut kieriskelevät sammaleissa. Iltapennulla oli kuraa suussa ja jouduin puuttumaan peliin.
”Antakaa rauha jos toinen sitä pyytää”, sanoin. Hämäräpentu vetäytyi makuualuselleen ja nyökkäsi. Pennut nimitettäisiin tänään oppilaiksi eivätkä he voineet olla tuon näköisiä.
”No niin, pesun aika”, sanoin ja vedin Lumikkopennun lähemmäs.
”Minä osaan pestä itsekin”, hän vänkäsi. Minä vain kehräsin ja rupesin nuolemaan häntä. Kun Iltapentu ja Hämäräpentukin olivat puhtaina sanoin:
”Minä menen hakemaan ruokaa, odottakaa tässä.” Olin varma ettei Lumikkopentu odottaisi. Hain riistakasasta linnun ja vein sen pentutarhaan. Lumikkopentu oli odottanut kiltisti, mutta ei siitä koskaan voinut olla varma. Asetin saaliin heidän eteensä ja he rupesivat syömään. Lintu maistui Lumikkopennulle paljon paremmin kuin orava.

Hämäräpentu söi nopeiten ruokansa ja odotteli sisariaan. Lumikkopentukin oli saanut syötyä.
”Me mennään vielä kerran käymään klaaninvanhimipienpesässä kun ollaan pentuja”, Hämäräpentu selitti. Iltapentukin oli saanut ateriansa loppuun ja helähtivät. He olivat aina menossa jonnekin.
//Aika lyhyt//

Vastaus:

Helähtivät= he lähtivät. Saat 9kpta. Nyt voit kirjoittaa nimityksistä jos haluat

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

27.08.2019 21:10
Leiriä tutkimassa
Pennut olivat lähteneet hujauksessa ja katselin heidän peräänsä. Kyllä heistä hyviä sotureita tulisi. Ei se ollut kuin ajan kysymys. Joutsensiipi tuli pesään.
”Törmäsin äsken pentuihin”, hän naurahti. Nyökkäsin. Ei se ihme ollut. Pystyin uskomaan se Lumikkopennusta, vaikka olin tuntenut hänet vain hetken ajan. Hämäräpentu kurkkasi sisään vielä.
”Lumikkopentu kysyy, että missä on päällikön pesä?” harmaa kolli kysyi.
”Suurkiven päällä, mutta sinne ette saa mennä”, sanoin. Hämäräpentu nyökkäsi ja katosi taas.

Ulkoa kuului hätääntynyt huuto:
”Kulkukissoja lähettyvillä!” Se oli hälyttävä uutinen. Oli mennyt kauan siitä kun he olivat viimeksi hyökänneet.
”Hämäräpentu, Lumikkopentu ja Iltapentu. Heti takaisin pentutarhaan!” Jääsydän huusi. Jokainen heistä tuli takaisin, Lumikkopentu joskin nuristen. Iltapentu näytti hämmästyneeltä kuin olisi juuri tajunnut elävänsä. Hämäräpentu oli pelästynyt. Lumikkopentu nurisi tyytymättömänä ja sanoi voivansa taistella ihan hyvin.
”Minusta tulee Myrskyklaanin paras taistelija”, hän vannoi.
”Ja minusta metsästäjä!” Iltapentu hihkaisi.
”Mitä järkeä on metsästää kun voi taistella?” Lumikkopentu kysyi ihmeissään.
”Kummatkin ovat yhtä tärkeitä. Jollei joku taistelisi klaanin puolesta me menehtyisimme villipetojen kynsiin ja jollei joku metsästäisi, kuolisimme nälkään”, sanoin ja pennut näyttivät vakuuttuneilta.

Eräs kulkukissa asteli leiriin. Hän oli yksin. Kukaan ei vielä hyökännyt hänen kimppuunsa.
Joutsentähti astui lähemmäs. Seurasin tapahtumia pentutarhaan suuaukosta.
”Ketä olet?” Joutsentähti kysyi. En ollut nähnyt tuota kulkukissaa aiemmin.
”Auttakaa”, Kissa henkäisi. ”Lieska on käskenyt kaikkien kulkukissojen hyökätä seuraavan kokoontumisen aikana. Minulla on pentuja enkä halua heidän kuolevan.” Hän kuulosti vilpittömältä.
”Miksi auttaisimme sinua?” Joutsentähti kysyi kärkevästi. Kissa riiputti päätään ja lähti pois. Uskoin Lieskan olevan juuri se naaras, jonka olin tavannut kulkukissoista ensimmäisenä.
// Voisitko poistaa edellisen version tarinasta//

Vastaus:

Poistettu! Olihan se muuten hyvä tarina. Miinustan 10kpta ja lisään 20kpta. Eli siis, jos jäi epäselväksi niin tästä tarinasta tuli 20kpta!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

27.08.2019 20:32
Riista
Kuun tai parin päästä...
Heräsin Lumikkopennun kimakkaan naukaisuun. Hän oli kyllästynyt olemaan yksin hereillä. Aurinko paistoi jo korkealla. Iltapentu hyppäsi seisaalleen häntä pystyssä. Lumikkopentu hyppäsi hänen päälleen. Heistä olisi voinut luulla, että he olivat edelleen pikkupentuja vaikka he täyttivät pian kuusi kuuta ja siirtyisivät oppilaiksi. Lumikkopentu oli kellahtanut kumoon ja Hämäräpentu oli herännyt.
”Mitä tapahtuu?” hän kysyi unisesti. No, pennut oli pentuja. Haukkamyrsky kävi katsomassa heitä joka päivä.

”Minun on nälkä”, Iltapentu sanoi. Hän yritti tulla lähemmäs, mutta pudistelin päätäni.
”Teidän on aika ruveta syömään riistaa”, sanoin. Iltapennun korvat nousivat kiinnostuksesta pystyyn ja hän näytti aivan Joutsensiiveltä. Mietin taas mitä, jos Viiltopentu olisi jäänyt henkiin. Joutsensiipi kurkisti suuaukosta orava suussaan.
”Teillä on varmaa nälkä”, hän sanoi. Nyökkäsin ja hän laski saaliin maahan. Iltapentu haukkasi palan oravasta enempiä miettimättä.
”Tämähän on hyvää”, hän sanoi. Lumikkopentu otti palan seuraavana, mutta hän sylkäisi palan ulos. Hämäräpentu seurasi sisarustensa esimerkkiä ja maistoi. Hänen silmänsä olivat pyöreät hämmästyksestä.

Vastaus:

11kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

27.08.2019 20:05
Taas tuohon tuli joku  vahingossa

Vastaus:

Ei haittaa!

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

27.08.2019 20:04
 Oppilas
"Sirppitassu. Ajattelin että menisimme ensimmäiseksi katsomaan reviiriä. Jos kaikki menee hyvin, saatat ehtiä vielä napatakkin hyvällä tuurilla jotain klaanille." sanoin.
Näin kuinka naaraan häntä ponnahti innosta pystyyn.
Heilautin Sirppitassulle häntääni merkiksi seurata, en tiedä tajusitko mitä häntämerkki tarkoitti, mutta ainakin oppilas seurasi.
Kumarruin niin että piikikäs vatukkamuuri ei osuisi turkkiin. Sirppitassun ei tarvinnut kumartua kuin hiukkasen. Esittelin Sirppitassulle reviiriä. Ensimmäiseksi vein Sirppitassun harjoitteluaukiolle, sieltä siirryimme taivastammelle jolla kehotin Sirppitassua koittaa kiipeämämistä.
"Älä kuitenkaan kiipeä kolmea hännänmittaa korkeammalle." naukaisin huomaamatta Sirppitassua joka näytti liimautuneen käpälistään maahan.
Tajusin tilanteen. Ja sanoin:
"Seuraavaksi voimme varmaankin siirtyä rajojen suuntaan. Oletko samaa mieltä?" Totesin.
Sirppitassu tyytyi nyökkäämään.
Matka sujui moitteita. Sirppitassu seurasi minua ekaa kertaa hiljaisena.
*Hänpä muuttui hiljaiseksi!* ajattelin.
"Haiseepa täällä pahalle!" Sirppitassu huusi melkein täyteen ääneen.
"Siihen tottuu." sanoin kohauttaen harteitani. "Tämä on Tuuliklaanin raja. Haistatko vahvasti jonkun muun klaaniin hajua, kuin Myrskyklaanin?"
"En tiedä. Haistan kyllä kaneja. Mutta mistään klaanista en tiedä." Sirppitassu sanoi minulle.
"Tuuliklaani syö ja saalistaa kaneja. Heidän reviirinsä kuhisee niitä." sanoin. "Ei pidä kuitenkaan unohtaa rajoja. Niitä ei saa ylittää. Vain hätätilanteet ovat poikkeus." sanoin kun näin oppilaan silmien välkähtävän.
Sirppitassu nyökkäsi vakavasti.

Muut rajat käytyämme läpi...
"Mennään seuraavaksi kallioille. Sieltä näkee hyvin koko reviirin. Siellä voit näyttää mitä olet tämän matkan aikana oppinut." sanoin oppilaalle joka kipitti vieressäni.

Kalliolla:
"Osaatko sanoa missä päin oli Tuuliklaani raja?" kysyin.
Sirppitassu osoitti tassullaan Tuuliklaanin rajan suuntaan.
"Oikein hyvä. Entä Varjoklaanin?"
Sirppitassu osoitti taas oikeaan suuntaan.
Nyökkäsin hyväksyvästi. "Entä muistatko missä oli harjoitusaukea?"
Taas oikea suunta.
"Selvä eiköhän se riitä. Emme enää ehdi saalistaa, mutta voimme tehdä sen huomenna." sanoin vilkaisten laskevaa aurinkoa.
Kävelimme rivakasti leiriin, ja söimme. Kehotin Sirppitassu nukkumaan hyvin. Itse kömmin soturien pesään jossa Savumyrsky, Tikkumyrsky, Pisaraviiksi ja Jääsydän nukkuivat jo. Nuolaisi Savumyrskyn korvaa ja käperryin kerälle pehmeille sammalille.

Vastaus:

Pari virhettä on. Saat 21kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

26.08.2019 15:35
Pennut
Olin edelleen väsynyt synnytyksestä, mutta jaksoin jo seistä. Lumikkopentu oli avannut silmänsä jo ja yritti koko ajan herätellä veljeään ja sisartaan.
”Lumikkopentu, anna jo olla”, sanoin. Pentu katsoi jäärapaisesti ja jatkoi Hämäräpennun tökkimistä. Iltapennun käpälä liikahti ja hän avasi silmät.
”Jee, sä avasit silmät!” Lumikkopentu hihkaisi. Iltapentu kömpi seisaalleen.
”Nyt enää Hämäräpentu!” Lumikkopentu jatkoi. Hämäräpentukin liikahti, muttei avannut silmiään. Lumikkopentu alkoi tulla kärsimättömäksi ja Iltapentu yritti ulos pesästä.

”Hämäräpentu, herää!” Lumikkopentu huusi niin kovaa, että varmaan koko leiri kuuli.
”Hiljempaa”, sanoin niin lempeästi kuin osasin. Lumikkopentu vain tuhahti. Hänestä tulisi hyvä soturi, jos joskus kuuntelisi muita. Huuto oli saanut Hämäräpennun hereille.
”Joko nyt pitää mennä”, hän sanoi. Se hämmästytti minua. Minne hän oli oikein aikonut mennä?
”Voidaan mennä tutkimaan leiriä!” Lumikkopentu sanoi innokkaasti.
”Saammeko?” Iltapentu kysyi anelevasti.
”Olkoon”, kehräsin. Olivatpa he innokkaita.
”Mutta ottakaa Ruusutassu mukaan”, jatkoin. Hämäräpentu nyökkäsi. Sitten he lähtivät. En voinut muuta kuin kehrätä.

Vastaus:

Saat 11kpta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 21:40
Synnytys
Heräsin jäätävään kipuun. Minua sattui enemmän kuin koskaan. Tiesin pentujen syntyvän. Yritin huutaa jotakuta, mutta en saanut sanoja suustani. Onneksi Joutsensiipi sattui juuri tulemaan paikalle ja pyysi parantajan hätiin. Kipu oli kammottava. Varpusulka ojensi kepin ja purin sitä niin kovaa kuin pystyin. Tunsin ensimmäisen pennun tulevan ulos ja sen jälkeen kipu hellitti hieman. Kunnes tuli taas uusi sietämätön kipu aalto. Toinen pentu tuli. Ajattelin tämän olevan tässä, mutta sitten kipu alkoi taas. Vielä kolmas pentu. Kipu loppui, mutta tunsin itseni heikoksi ja huteraksi.
”Onnittelut, kolme tervettä pentua. Kaksi kollia ja yksi naaras”, Yrttimyrsky sanoi. Nyökkäsin kiitollisena. Onneksi meillä oli tuollaiset parantajat.
”Voisitteko kutsua Haukkamyrskyn tänne?” kysyin. Olisi aika päättää pennuille nimet. Varpusulka käveli Yrttimyrskyn kanssa ulos ja pian pesään tuli Haukkamyrsky. Hän katsoi ylpeänä pentuja.

”Mitkä niiden nimeksi tulevat?” hän kysyi.
”Ajattelin päättää sen yhdessä”, kehräsin.
”Tuolle valkoiselle sopisi Lumikkopentu”, Haukkamyrsky ehdotti. Nyökkäsin hyväksyvästi.
”Ja naaraalle Iltapentu”, sanoin. Olin päättänyt nimetä yhden Iltajoen mukaan.
”Ja harmaan Hämäräpentu”, hän sanoi. Nyökkäsin. Joutsentähti saapui vielä tervehtimään uusia pentuja ja kertoi klaanille uusista pennuista. Hämäräpennusta, Iltapennusta ja Lumikkopennusta. Minun pennuistani.

Vastaus:

Saat 14kp:ta

Kirsikka YP

©2020 Forest with cats - suntuubi.com