Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Tarinat


Täällä tapahtuu tämän sivuston ydintarkoitus! Tarinoiden kirjoittaminen!
Vieraskirja <  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Karamelli

15.08.2019 20:53
//Tarina kertoo päivästä kun Unesta tuli kulkukissa.//
Kuulin korvissani kimeän äänen, jonka olin kuullut monta kertaa. Se tuli liikkuvasta asiasta johon omistajat haettiin heidän ollessaan sairaana. Liikkuva asia pysähtyi kulkuaukkomme eteen. Nyt oli tapahtunut jotain. Nousin pediltäni ja näin Kasteen tulevan luokseni.
”Arvaa mitä, omistajamme on kuollut”, Kaste sanoi surumielisesti. Yritin pysyä pirteänä, mutta se oli vaikeaa. Minne me nyt menemme?
”Olemmeko nyt niitä kulkukissoja?” kysyin. Kaste nyökkäsi epävarmasti.

”Käydään hakemassa Oksa”, sanoin urheasti. Juuri nyt tarvittiin Oksan pirteyttä. Hyppäsimme avoimesta reiästä nurmikolle. Oksa istui viereisen talon aidalla. Hän huomasi meidät ja nosti käpäläänsä tervehdykseksi. Hän oli oppinut sen omalta omistajaltaan.
”Mikä hätänä?” hän kysyi huolissaan.
”Olemme nyt kulkukissoja”, Kaste kertoi. Oksa vilkaisi meitä, lausui pahoittelut ja lähti. Oliko Oksa juuri hylännyt heidät?
”Tule”, sähähdin vihaisesti. Kaste ei olisi ansainnut sitä. Hän totteli muitta mutkitta ja lähdimme kohti tuntematonta. Metsään he eivät voisi ainakaan mennä, sillä siellä kerrottiin olevan villikissa laumoja. Ei Uni heitä pelännyt, mutta miksi lähteä turhaan surmansuuhun.

Suuntasimme kohti vuoria ja toivoin, että löytäisimme uuden paikan missä asua.

Vastaus:

Surullinen tarina. Lyhyt mutta kiinnostava. Uni saa ensimmäiset 10kp:ta. Odotan innolla jatkoa!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 16:57
Lähdimme Joutsensiiven kanssa soturien pesälle. Tämä olisi ensimmäinen yö siellä. Ei ehkä aivan paras ajankohta sellaiselle riemulle. Kävelimme pesän perukoille Joutsensiiven kanssa. Sammaleet olivat lennelleet ympäri pesää. Asetuimme Joutsensiiven kanssa vierekkäin. Minua väsytti hirveästi, koska olin ollut sekä rajapartiossa että metsästämässä. Mitäköhän huominen päivä toisi tullessaan? Otin paremman asennon ja suljin silmäni. Toivoin että näkisin hyvää unta.

Unessa…
Olin aavalla Nummella. Nummella oli paljon kaneja. Näin yhden aivan lähellä. Laskeuduin tuulen alapuolelle ja rupesin hiipimään sitä kohti. Kani oli aivan lähellä. Saisin sen yhdellä loikalla kiinni. Hyppäsin mutten tuntenut suussani mitään. Kani oli ehtinyt karkuun. Eteeni ilmestyi kissa jonka tunsin. Häntä ei voinut unohtaa, vaikka olin tavannut hänet vain kerran. Kissa oli Pyökkikarva. Nousin istumaan ja ihmettelin mitäköhän asiaa kollilla oli tällä kertaa.
”Hei Toivekuiskaus”, hän sanoi rauhallisesti, vaikka tiesin, että hän ei ollut tullut pelkästään minua tapaamaan.
”Taidat tietää miksi tulin”, Pyökkikarva sanoi. Pudistin päätäni, en todellakaan tiennyt.
”Kulkukissat suunnittelevat kaikkien reviirien valloitusta, mutta ennen kuin ketään tapetaan heitä kidutetaan”, Pyökkikarva selitti huolestuneena.

”Miksi kerrot juuri minulle etkä päällikölle tai parantajalle?” sanoin sillä kaipasin selitystä.
”Koska sitä pidettäisiin itsestään selvänä. He osaisivat nyhtää heiltä helposti tiedot toisin kuin tavalliselta soturilta, mutta minä en tiedä asiasta paljoa niinpä kutsuin myös kissan joka tietää”, Pyökkikarva maukui ja hänen takaataan tuli hopeanharmaa naaras. En voinut olla luottamatta häneen heti kuin näin hänet. Hänestä hohkasi uskollisuus.
”Hei, minä olen Iltajoki,” naaras sanoi lempeällä äänellä. ”Olen tullut kertomaan sinulle mitä kidutuksia kulkukissa suunnittelevat, että osaat varautua. Nyökkäsin ja yritin olla mahdollisimman kuuliainen.
”Pilkkaamista, uhkailemista, lavastusta, rakkaiden murhaamista, tuskallista kuolemaa…” Iltajoki luetteli. Luettelo jatkui vielä kuinka kauan kunnes aamu alkoi sarastaa ja Iltajoki ja Pyökkikarva lähtivät.

Vastaus:

Kiinnostava tarina. Mitähän Toivekuiskaus tekee seuraavaksi nähtyään unen? Odotan innolla jatkoa. Saat 19kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

12.08.2019 11:22
Pörhistin turkkiani sateessa. Viimeiset kolme päivänä oli satanut kaatamalla, ja tämäkään päivä ei ollut poikkeus.
*Se on tietysti hyvä asia parantajille.* ajattelin.
Kävelin sateessa kohti leirin suuaukkoa, sillä leirimme oli ainoa paikka joka oli pysynyt kunnolla kuivana. Nappasin myyrän tuoresaaliskasasta ja asetuin syömään.
Savumyrsky ilmestyi Sulkatassun, Jääsydämmen ja Ruusutassun kanssa leirin suuaukosta sisään.
*Ajatella Savumyrsky oli saanut nyt jo oppilaan! Saisinpa minäkin.* ajattelin
Savumyrsky poikkesi luokseni hetkeksi, jolloin hän kosketti neniä kanssani. Sitten Savumyrsky lähti takasin oppilaansa luo. Näin kuinka Ruusutassu irvisteli Jääsydämmen takana. Hymyilin huvittuneesti takaisin Ruusutassun irvistykselle. Sulkatassun taas ei näyttänyt niin paheksuvalta mestarinsa käytökseen. Oli jo melkein auringonlaskun aika, joten päätin mennä nukkumaan jaksaakseni huomenna. Painoin tassuni kuononi päälle ja vaivuin uneen.

"Kulkukissoja, kulkukissoja!" huusi Juotsensiipi joka oli juuri nimitetty soturiksi, ja oli ensimmäistä yötä vartiossa, siskonsa Toivekuiskauksen kanssa.
Ponkaisin ylös sammalilta ja pörhistin turkistani ne vähäiset sammalet, jotka olivat tarttuneet turkkiin. Soturit alkoivat tulla ulos soturien pesästä
*Voihan tämä olla väärä hälytys. Ovathan he vasta ensimmäistä yötään vartiossa.. * ajattelin hiukan epätoivoisena.
Yht'äkkiä leiriin alkoi vyörymään isokokoisia kulkukissoja, kaikki olivat ainakin kaksi kertaa minun kokoisiani. Takaani hyökkäsi suuri kokoinen valkoinen kolli, kynnet paljastettuina. Hyppäsin pois tieltä viime tingassa. Käännyin vastustajaani kohti hyökkäävästi. Ennen kuin kolli ehti tehdä mitään, syöksähdin hänen mahansa alle, ja vedin kollilta jalat alta. Hetkessä kolli oli taas jaloillaan eikä osoittanut merkkiäkään siitä että olisi juuri käynyt mitään. Nyt oli kollin vuoro hyökätä, ja kolli pääsi yllättämään minut sivulta päin. Tunsin kynsien viiltävän kylkeäni kivuliaasti. Tässä vaiheessa tiesin että kulkukissat olivat valmiita tappamaan voittaakseen taistelun. Verta näkyi kaikkialla. Tein hyökkäyksiä toistensa perään, kynsin kollin lapoja, mutta kolli ei osoittanut antautumisen merkkejä, ei yhtä ainutta. Tuntui että sydämmeni jätti yhden lyönnin välistä kun, ruskea naaraskissa liittyi taisteluun, kollin puolelle tietysti.
"Apua!" Huusin pakokauhun vallassa. Jos joku ei tulisi apuun minusta tehtäisiin kulkukissojen tuoresaaliskasaan täydennys.
Onnekseni Tikkumyrsky ja Pisaraviiksi tulivat taistelemaan vierelleni. Yhdessä ajoimme kulkukissat pikku hiljaa ulos leiristä.
"Kiitos." sanoin ja juoksin takaisin taisteluun.
Näin kulkukissojen perääntyvän, mutta jotkut jäivät taistelemaan kuolemasta. Lopulta jouduimme tappamaan vain kaksi kissaa, mustan kollin ja täplikkään kollin.
//en jaksa kirjoittaa enempää joten jatkuu seuraavassa tarinassa//

Vastaus:

Hyvä tarina! Hienosti sopeuduttu Karamellin tarinaan. Saat 22kp:ta. Odotan innolla jatkoa!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 10:50
Löysin Joutsensiiven norkoilemassa soturienpesän edustalla. Hän huomasi minut ja tuli luokseni.
”Onko totta, että kulkukissat ovat vallanneet osan reviiristä?” Joutsensiipi kysyi. Nyökkäsin ja selostin hänelle mitä oli tapahtunut. En ehtinyt loppuun asti kun Suurkiveltä kuului Joutsentähden ääni:
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkiven alle klaanikokoukseen!”

Lähdimme Joutsensiiven kanssa kulkemaan kohti Suurkiveä. Kokous koskisi varmaan kulkukissoja. Kaikki alkoivat hiljalleen olemaan paikalla ja Joutsentähti aloitti kokouksen.
”Rajapartiomme huomasi tänään kulkukissojen vallanneen osan Tuuliklaanin maista”, Joutsentähti maukui. Klaani osoitti mieltään. Vihaisia ulvahduksia kuului sieltä täältä.
”Meillä on syytä epäillä, että he aikovat vallata lisääkin maata”, päälikkö sanoi.
#Myrskyklaanilta he eivät ainakaan saisi maata.# ajattelin.

”Mitä teemme asialle?” kuului Sulkatassun ääni. En voinut olla hymähtämättä.
”En vielä tiedä”, Joutsentähti huokaisi ja päätti klaanikokouksen. Näin Yrttimyrskyn seuraavan häntä päälikönpesään.

Vastaus:

Hyvin kirjoitettu! Odotan innolla jatkoa! Saat 12kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

12.08.2019 10:45
Kävellessään kohti leiriä keppiä kantaen Kynsivarjon kanssa Persiljaviiksi katseli lämpimästi Kynsivarjoa. Kynsivarjo katseli myös häntä silmät säihkyen. "Kiitos avusta." Persiljaviiksi sanoi Kynsivarjolle heidän tultuaan leiriin. "Ole hyvä." Kynsivarjo sanoi ja lähti. Seittihammas tuli vastaan. Hän tuijotti seittejä lumoutuneena. "Saat aina hyvää yrttisaalista. Mennään nyt sisälle." Seittihammas sanoi ja yhdessä he kantoivat kepin parantajien pesään. "Miten sait tämän raahattua leiriin yksinäsi?" Seittihammas kysyi ihmeissään viitoten kohti keppiä. Persiljaviiksi hämmästyi. *Luulin että hän näki Kynsivarjonkin laskevan kepin.* Persiljaviiksi ajatteli hämmästyneenä. "Kynsivarjo auttoi." Persiljaviiksi vastasi tyynesti. "Eikö olekin outoa, että aina Kynsivarjo?" Seittihammas kysyi epäilevästi. Persiljaviiksen sydän hyppäsi kurkkuun. "On, on se outoa." Persiljaviiksi takelteli. Sitten Persiljaviikseen kuohui viha. *Miksi Seittihampaan pitää pilata kaiken? Hän on niin ärsyttävä!* Persiljaviiksi ajatteli vihoissaan. Hän oli vähällä jopa sanoa sen ääneen, mutta Persiljaviiksi tiesi sen tuottavan vain ongelmia. Persiljaviiksi alkoi kerätä vihaisena seittejä pois oksista. "Ne voi jättää siihen oksaan, laitetaan se johonkin jätkevämpään paikkaan." Seittihammas varoitti nopeasti. Persiljaviiksi mulkaisi Seittihammasta. *Tämä työ olisi ollut minulle pientä stressin helpottamista.* Persiljaviiksi ajatteli ärsyyntyneenä. Sitten Persiljaviiksi juoksi kohti tuoresaaliskasaa. *Ehkä ruuan pureskeliminen helpottaa stressiäni.* Persiljaviiksi ajatteli. Hän otti myyrän ja kävi istumaan yhden kuusen varjoon. "Saanko syödä kanssasi?" Kynsivarjon ääni kuului takaa. "Mene pois ketunläjä!" Persiljaviiksi huusi ja kääntyi. Hän näki Kynsivarjon pettyneen näköisenä. Persiljaviiksi mulkaisi tätä. Kynsivarjo lähti pois pää painuksissa. *Menköön minne haluaa, kunhan ei minun lähelleni.* Persiljaviiksi ajatteli ja kynsi hitaasti myyrän palasta kynsissään. Revittyään myyrän palasen riekaleiksi Persiljaviiksi hautasi myyrän. Siitä oli ainakin puolet syömättä. *Sentään on viherlehti.* Persiljaviiksi ajatteli ja meni parantajan pesälle. Sitten hän käpertyi nukkumaan inhoten Seittihampaan viereen.

Vastaus:

Hienoa! Kylläpä oli Persiljaviiksi vihaisena kuin pyörremyrsky. Aika loukkaavasti hän sanoi Kynsivarjoa ketunläjäksi. Saat 20kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

12.08.2019 10:12
//jatkoa edelliseen//

Persiljaviiksi katsoi lämpimästi Kynsivarjoa. "Miten olet niin mukava." Persiljaviiksi totesi kuiskaten. Kynsivarjo nuolaisi Persiljaviiksen naamaa. "No sinähän se tähtönen tässä olet." Kynsivarjo kertoi. Yhtäkkiä pensaat vavahtivat ja sieltä tuli Kivimyrsky, Kynsivarjon entinen mestari. Kaikki tapahtui nopeasti. Kynsivarjo raapaisi itselleen haavan käpälään. "Pese tämä järvessä." Kynsivarjo kuiskasi nopeasti. Persiljaviiksi kasteli Kynsivarjon käpälää verestä, joka tipahteli kiiltävinä pisaroina rannalle. "Mitä täällä tapahtuu?" Kivimysky kysyi. "Sain haavan. Persiljaviiksi puhdistaa sitä järvessä sattuessaan paikalle." Kynsivarjo vastasi. "Miten se tuli?" Kivimyrsky kysyi. "Kompastuin piikkiköynnökseen." Kynsivarjo vastasi. "Missä se on? Voisin viedä sen pois." Kivimyrsky ehdotti. "Ei tarvitse, heitimme sen jo järveen." Kynsivarjo vastasi nopeasti. Kivimyrsky nyökkäili ja lähti. "Nosta se vedestä. Sitä kirvelee." Kynsivarjo valitti. Persiljaviiksi nosti käpälän nopeasti. Hän alkoi nuolla sitä. "Nuole sinä sillä aikaa kun haen seittiä." Persiljaviiksi vastasi. Hän jätti käpälän ja käveli metsään. Piankin hän löysi kepin, jonka oksistossa oli paljon seittiä. *Vien sitten loput Seittihampaalle.* Persiljaviiksi päätti ja alkoi raahata keppiä. Onneksi se ei ollut kaukana rannasta ja piankin hän oli taas Kynsivarjon luona. Persiljaviiksen sydän hyppäsi kurkkuun Kynsivarjon mukavuuden takia. *Hän on niin... Miten edes sanoisin?* Persiljaviiksi mietti. Hän laski kepin ja nappasi oksistosta vähän seittiä. Sitten hän kääri Kynsivarjon käpälän pehmeään seittiin. "Vien nämä loput Seittihampaalle." Persiljaviiksi kertoi. "Anna kun autan." Kynsivarjo pyysi ja otti kepin toisesta päästä kiinni. Yhdessä he kantoivat keppiä kohti leiriä.

Vastaus:

Saat 18kp:ta. Sori etten jaksa kirjoittaa kehuja.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 09:41
”Ei Tuuliklaani antaisi teidän vallata maitaan”, Kyykynsi sähähti. Lehtikynsi pörhisti karvansa ja otti kynnet esille.
”No valitettavasti niin kävi”, kissa sanoi virnuillen. Tunsin itsessänikin pienen vihan kipinän. Eikö tuo kolli ymmärtänyt mitään? Pusikosta ilmestyi vielä naaras, jota en olisi halunnut enää koskaan nähdä.
”Mitä te meistä haluattte?” kysyin ja tiesin kuulostavani anovalta pennulta.

”Emme mitään tai ainakaan minä en tiedä”, kolli sanoi ja nyt hän kuulosti alentuvalta. Joko kolli oli taitava esittämään viatonta tai hän puhui totta. Olin varma, että he juonivat jotain mitä tälle kissalle ei oltu kerrottu. Naaras pyöräytti silmiään ja mulkaisi kollia varoittavasti. Olin aika varma, että voisimme olla kollin kanssa ystäviä jos hän ei olisi kulkukissa.

”Tulkaa, meidän täytyy kertoa tästä Joutsentähdelle”, Lehtikynsi sanoi, muttei irrottanut katsettaan kulkukissoista. Kyykynsi jätti vielä hajumerkit, vaikka alueen olivatkin vallanneet kulkukissat. Lähdimme leiriin ja Kyykynsi kiehui edelleen.
”Miten he julkesivat vallata Tuuliklaanilta maita?” hän kysyi vihaisena. En vastannut mitään, koska en tiennyt.

Tulimme leiriin ja näimme Joutsentähden riistakasalla. Kävelimme hänen luokseen.
”Onko mitään uutta?” Joutsentähti kysyi.
”Kulkukissat ovat vallanneet osan Tuuliklaanin alueesta”, Lehtikynsi tiedotti. Joutsentähti kysyi yksityiskohtia ja Lehtikynsi jäi kertomaan hänelle. Lähdin etsimään Joutsensiipeä.

Vastaus:

Hyvä tarina! Onneksi ei puhjennut taistelua. Innolla odottelen jatkoa! Saat 16kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 08:16
Rajapartiossa...
Saavuimme leiriin ja Ruskahäntä oli jakamassa uusiin rajapartioihin jäseniä.
”Toivekuiskaus jaksaisitko tänään vielä yhden rajapartion?” Ruskahäntä kysyi. Olin aika varma, että jaksaisin niinpä nyökkäsin.
”Selvä menisitkö Kyykynnen ja Lehtikynnen kanssa tarkistamaan Tuuliklaanin rajan”, Ruskahäntä kysyi, vaikka se oli enemmänkin toteamus. Nyökkäsin ja menin Lehtikynnen ja Kyykynnen luokse.

Lähdimme ja minuun valusi toivo, että tapahtuisi jotain jännittävää. Jotta voisin näyttää uskollisuuteni klaanilleni. Olin mokannut tilaisuuden taistelussa tajun mennessä.

Tuuliklaanin rajalla...
Tulimme Tuuliklaanin rajalle, mutta en erottanut hajumerkjejä missään.
”Missä Tuuliklaanin hajumerkit ovat?” kysyin. Kyykynsi pudisteli päätään tietämättömänä. Pensaikosta ilmestyi lihava kolli kissa. Kulkukissoja.
”Tämä alue ei kuulu enää niin sanotulle Tuuliklaanille vaan Kulkukissoille”, kissa sanoi voitonriemuisena. Olivatko kulkukissat vallanneet osan Tuuliklaanin alueesta?
//Lyhyempi tarina tällä kertaa.//

Vastaus:

Jännittävä tarina! Odotan innolla jatkoa! Saat 15kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

11.08.2019 21:54
Kun olimme saanneet Ruusutassun tyynnyteltyä jatkoimme matkaa. Hylätylle kaksijalan pesälle ei olisi enää kauheasti matkaa. Ruusutassu tuntui koko matkan varovan kaikkea aina tuulen kahinasta klaanitovereiden askelten ääniin. Oli iloinen kun pääsimme perille.
”Minä menen katsomaan takaata”, sanoin ja lähdin muista kauemmas. Tunsin rauhan leviävän sydämeeni. Oli mukavaa huomata etten ollut enää sellainen suurisuu kuin ennen, koska muuten olisin voinut sanoa vaikka mitä. Minua harmitti ettei Ruusutassun sijaan partiossa ollut mukana Sulkatassua, johon olin jokseenkin kiintynyt. Hän oli Joutsensiiven jälkeen parasystäväni.

Kuulin lehtien rapinaa takanani ja toivoin sen olevan riista eikä kulkukissa. Haistoin ilmaa siinä tuntui vahva oravan haju. Laskeuduin tuulen alapuolelle ja hiivin oravaa kohti. Jännitin lihakseni ja hyppäsin. Maistoin suussani oravan lämpimän veren. Takaani kuului ääniä. Joku oli juuri mätkähtänyt lehtikasaan. Lehtikasasta ilmestyi Sulkatassun pää.
”Sulkatassu! Mitä sinä täällä teet?” kysyin hämmästyneenä.
”Savumyrsky sanoi, että voisin saalistaa klaaninvanhimmille jotain. Ja sitten näin sinut ja halusin pelästyttää sinut”, Sulkatassu kertoi. En voinut olla kehräämättä. Sellaista se oli aina Sulkatassun seurassa. Nappasimme vielä pari hiirtä ja kävelimme Jääsydämmen ja Ruusutassun luo. Kerroin heille mitä oli tapahtunut ja lähdimme kohti leiriä.
//Loppu ei ollut hirveän hyvä kun loppui motivaatio tähän tarinaan.//

Vastaus:

Se oli ihan hyvä tarina! Saat 17kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

11.08.2019 20:57
”Sinä heräsit!” Joutsensiipikin sanoi.
”Miksi kaikki luulevat etten tiedä sitä”, sanoin huvittuneesti.
”Mutta kun minä pelkäsin ettet heräisikään. Emokin pelkäsi. Kun olit niin kauan tajuttomana”, Joutsensiiven sanat pulppusivat hänen suustaan. ”Yrttimyrsky sanoi, että pääsisit tänään saalistamaan.”
Kohensin ryhtiäni ja tunsin voivani entistä paremmin. Yrttimyrsky oli tullut luokseni.
”Voit mennä”, hän sanoi. Nousin vuoteelta ja lähdimme Joutsensiiven kanssa aukiolle.

”Aah, hyvä Toivekuiskaus sinä voit mennä metsästämään Ruusutassun ja Jääsydämmen kanssa. Joutsentassu rajapartioon Sulkatassun ja Savumyrskyn kanssa”, Ruskahäntä sanoi. Ruusutassu ja Jääsydän odottivat jo leirin suuaukon edessä. Kävelin heidän luokseen ja lähdimme metsään. Tunsin pienen lehtisateen vivahteen tuulessa, joka merkitsisi myös lehtikadon tulemista.
”Tulkaa, tulkaa jo!” Ruusutassu hoputti. Hän ei ollut ollut kauaa oppilas ja hänellä tuntui olevan jokin kaiken kokeilemisen vimma. No, en voi oikein syyttää häntä olin itsekin sellainen, tai olen edelleenkin.

”Ruusutassu odota!” Jääsydän huusi hänen peräänsä.
”Minne olemme menossa saalistamaan?” kysyin. Oli vaikea kohdella häntä tasavertaisena soturina kun oli tottunut pitämään häntä emona. Joutsensiipi oli erehtynyt kertomansa mukaan sanomaan häntä emoksi ainakin pariin otteeseen. Vaikkei siinä kyllä mitään pahaa ollut. Olihan hän kumminkin vielä emomme, vaikka olimmekin sotureita.
”Hylätylle kaksijalan pesälle”, Jääsydän sanoi. Hän nuolaisi lempeästi korvaani ja hetken ajattelin olevani vielä pentu. Ruusutassu oli ehtinyt kadota näkyvistä ja jouduimme juoksemaan hänen peräänsä.

”Mitä nämä ovat?” Ruusutassu kysyi ihmeissään. Hän osoitti kynnellään punaista marjaa. Olisin tunnistanut marjan vaikka unissani. Niin monta kertaa minulle oli sanottu ettei niihin saa koskea. Ruusutassulle ei ilmeisesti oltu. Ruusutassu osoitti kuolonmarjaa.
”Et kai vain syönyt tuollaista?” kysyin hädissäni. Oli juuri Ruusutassun tapaista maistaa jotain tuntematonta.
”En”, Ruusutassu takelteli. ”Mikä se on?”
”Kuolonmarja. Erittäin tappava”, Jääsydän kertoi. Ruusutassu näytti kauhistuneelta.
//Katkaisen luvun, toivottavasti ei haittaa.//

Vastaus:

Todella hienosti kirjoitettu! Yhdessä vaiheessa sanoit kyllä Joutsensiipeä Joutsentassuna. Sellaista sattuu! Saat 21kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

11.08.2019 15:23
Yövartiossa...
Istuin hiljaa paikallani ja tunsin turkissa Joutsensiiven turkin. Onneksi oli vielä viherlehti, eikä varsinkaan lehtikato. En ollut koskaan valvonut näin pitkään. Minua alkoi jo väsyttää, vaikka ei ollut edes keskiyö. Kuulin Joutsensiiven haukottelevan vieressäni. Joutsensiiven korvat nousivat pystyyn ja ne kääntyivät eri suuntiin. Haistoin ilmaa. Ilmassa leijui vahva haju. Haju jonka olin haistanut ennenkin: kulkukissoja.

”Kulkukissoja, kulkukissoja!” Joutsensiipi huusi. Soturienpesästä alkoi tulla väkeä. Takaatamme hyökkäsi pari kissaa ja sitten alkoi todellinen taistelu. Toinen kissoista oli sama, joka oli raapaissut minua kuu sitten. Joutsentähti kömpi pesästään ja liittyi taisteluun. Taistelun äänet soivat korvissani ja verta näkyi kaikkialla. Näin mustan ruumiin maassa, mutta se oli kulkukissan. En nähnyt kuin erinvärisiä turkkeja kaikkialla, joita päällysti veri. Joutsensiipi kamppaili vieressäni täysikokoista kollia vastaan. Kiven reuna lähestyi uhkaavasti. Kohta tipahtaisin. Ja sitten näkyi pelkkää mustaa.

Auringonnousun tai parin päästä...
Heräsin parantajanpesässä. Minulla oli ilmeisesti mennyt taju taistelussa, koska en muistanut mitään muuta kuin mustaa. Yrttimyrsky tuli luokseni salvaa käpälissään.
”Sinä heräsit!” hän sanoi.
”Joo tiedän sen”, sanoin.
”Ja huumorintajukin on jäljellä”, Kukkatassu kehräsi huvittuneesti.
”Mitä tapahtui?” kysyin. ”Onko Joutsensiipi kunnossa?”
”Sinun pääsi ilmeisesti osui kiveen ja menetit tajun. Joutsensiipi on aivan kunnossa lukuunottamatta, että hän on ollut huolesta sairas. Mistä muistikin mieleen, että lupasin käydä hakemassa hänen kun heräät”, Yrttimyrsky maukui. Ja sitten hän lähti.

Vastaus:

Hieno tarina! Ainoa virhe oli että soturikissat eivät sano keskiyö, vaan kuunhuippu. Saat 19kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

11.08.2019 12:30
//Tarinan alussa Toivekuiskaus on vielä oppilas ja edellisen tarinan tapahtumista on kulunut yksi kuu.//
Aurinko paistoi oppilaiden pesän suuaukon. Ja Joutsentassu pyöri unissaan. Tänään olisi loppuarviointi. Jos se menisi hyvin he pääsisivät.
”Joutsentassu, Joutsentassu!” hihkuin. Ei minkään laista vaikutusta. Rupesin tökkimään häntä lempeästi. Silloin hän nosti päänsä.
”Onko tänään se päivä?” Joutsentassu kysyi. Nyökyttelin päätäni. Hän pomppasi seisaalleen. Hän oli ainut jolle olin kertonut kuu sitten näkemästä Tähtiklaanin kissasta. Kulkukissoista ei ollut ollut pitkään aikaan harmia. Toki he varastivat meiltä riistaa vieläkin.

”Toivetassu!” Joutsentähti kutsui.
”Joutsentassu!” kuului Kyykynnen ääni.
Nousin seisaalleni ja kävelin aukiolle Joutsentassun perässä. Mestarimme odottivat sielä.
”Toivottavasti olette nukkuneet hyvin”, Kyykynsi sanoi. Nyökkäsimme, vaikka tiesin Joutsentassun valehtelevan. Hän oli nukkunut kaikkea muuta kuin hyvin.
Lähdimme kulkemaan kohti harjoituspaikkaa. Eilen oli ollut jo saalistuksen arviointi eikä siitä tarvinnut murehtia. Enää vain taistelu. Saavuimme harjoituspaikalle ja minä sain taisteluparikseni Ruusutassun, vaikka tiesin ettei hänestä olisi vastusta toisin kuin hänen veljestään Sulkatassusta. Vaikkei Ruusutassusta ja Sulkatassusta tullutkaan vielä sotureita. Ruusutassun oli tarkoitus hyökätä kimppuuni ja minun puolustautua.

Kiersimme toisiamme ja aivan odottamatta Ruusutassu hyppäsi. Väistin ja kuulin kuinka Ruusutassu laskeutui hiekkaiseen maahan. Ja sitten kaikki tapahtui niin nopeasti etten tajunnut mitä tapahtui. Tajusin vasta kun olin voittanut Ruusutassun. Joutsentassu kamppaili edelleen Sulkatassun kanssa, mutta hän oli voitolla. Joutsentassu onnistui kaatamaan Sulkatassun maahan ja hän voitti.
”Hienoa!” Kyykynsi sanoi. ”Olette näyttäneet olevanne valmiita sotureiksi.”
Palasimme leiriin ja Joutsentähti kutsui klaanin koolle.
”Olemme tulleet tänään juhlistamaan kahta uutta soturia!” Joutsentähti aloitti.
”Joutsentassu, Toivetassu astukaa eteeni.”
”Lupaatteko noudattaa soturilakia ja puolustaa tätä klaania vaikka henkenne uhalla?” Joutsentähti kysyi.
”Lupaan”, sanoin.
”Lupaan”, Joutsentassu sanoi myös.
”Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta Joutsentassu, tästä hetkestä alkaen sinut tunnetaan Joutsensiipenä. Tähtiklaani kunnioittaa avuliaisuutta ja älyäsi ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi. Toivetassu, tästä hetkestä alkaen sinut tunnetaan Toivekuiskauksensa. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja intoasi ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi”, Joutsentähti julisti. Klaani rupesi hurraamaan:
”Joutsensiipi, Toivekuiskaus!”

Vastaus:

Hyvä tarina! On kyllä pari kirjoitusvirhettä mutta se ei haittaa. Saat 22kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

11.08.2019 10:52
Oli kulunut muutama päivä siitä, että Persiljaviiksi oli nimitetty parantajaksi. Persiljaviiksi oli todella iloinen. Kynsivarjokin oli onnitellut. Nyt Persiljaviiksi uutena parantajana istui järven rannassa. Oli auringonlasku ja Persiljaviiksi katsoi lumoutuneena järven kimallusta. "Hei meidän uusi pikku parantajamme." kuului Kynsivarjon ääni takaa. Persiljaviiksi alkoi kehrätä. "Tervetuloa istumaan tänne järven rantaan meidän uuden pikku parantajamme viereen." Persiljaviiksi sanoi kehräten. Kynsivarjo istuutui Persiljaviiksen viereen. Persiljaviiksi nojasi Kynsivarjoon. Hänen lämmin turkkinsa sai Persiljaviiksen turkin kihelmöimään. Kynsivarjo kosketti kuonollaan Persiljaviiksen kuonoon. "Olet kaunis." Kynsivarjo sanoi. "Ihan kuin tuo järvi." Persiljaviiksi katsoi Kynsivarjoa silmiin. "Olet niin kohtelias." Persiljaviiksi sanoi. He katsoivat toisiaan silmiin ja istuivat järven rannassa auringon laskiessa.

Vastaus:

Lyhyt mutta ytimekäs tarina! Saat 11kp:ta!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

10.08.2019 23:18
//unessa//
Kävelin pitkin avaraa nummea ja tunsin tuulen kasvoillani. Hennon lämpimän tuulen, oli viherlehti. Edessä näkyi kivi. Huomasin sen päällä istuvan joku, mutta näin kaukaata en saanut selvää kuka. Kävelin lähemmäs varovasti askel kerrallaan. Hahmo alkoi tulla koko ajan selvemmäksi ja selvemmäksi. Kivellä istui siniharmaa kolli kissa. Hänen turkkinsa loisti tähtien valoa.

”Tule eteenpäin nuori oppilas”, kissa sanoi. En hievahtanutkaan.
”Älä pelkää, minä olen Pyökkikarva Tähtäklaanista”, hän kertoi. Astuin askeleen lähemmäs. Oliko kissa todella Tähtiklaanista? Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta suljin sen tullessani toisiin aatoksiin.

”Sinä olet kuuleman tavannut jo kulkukissat”, Pyökkikarva sanoi. Nyökkäsin.
”Sinun ja muiden oppilaiden täytyy varoa heitä. Et tiedä mihin he pystyvät”, hän varoitti.
”Miksi juuri oppilaiden?” kysyin ihmeissäni.
”He etsivät nuorta sukupolvea pitääkseen joukkonsa elossa. Ja sinun täytyy varoa heitä vielä soturina pienen kokosi takia. Kohtalosi on päätetty”, Pyökkikarva sanoi enteilevästi.

”Taistelu edessä häämöttää,
kun paikalle sattuu joukko tää.
Tulevaisuudessa näkyy vain verta,
ikuisesti täytyy odottaa tyyntä merta”, Pyökkikarva sanoi viimeiset sanansa ja katosi.

Vastaus:

Jännittävä tarina! Saat 15kp:ta ja Toivetassu ja Joutsentassu pääsevät sotureiksi! Onnea!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

10.08.2019 10:54
//Jatkoa luku 5:stä//
Näin jo leirin suuaukon edessä.
”Muista käydä parantajan luona”, Joutsentähti muistutti. Nyökkäsin ja tunsin veren vuotavan edelleen. Kävelin suuaukon läpi ja näin Joutsentassu odottavan minua.
”Mitä sinulle on käynyt?” hän kysyi kauhuissaan. En saanut sanoja suustani, niinpä Joutsentähti selitti Joutsentassulle kaiken.
”No tule sitten. Sinun pitää mennä hakemaan jotain tuohon haavaan”, Joutsentassu sanoi. Lähdimme kävelemään yhdessä kohti parantajanpesää.

”Nappasitko sinä todella hiiren?” Joutsentassu kysyi ihmeissään. Nyökkäsin ja tajusin kehrääväni.
”Olivatko ne kulkukissat pelottavia?” Joutsentassu kysyi. Nyökkäsin vähemmän innoissani.
”Niitä oli kolme. Kaksi kollia ja yksi naaras”, kerroin. ”Niillä oli valtavan pitkät kynnet.” Saavuimme parantajanpesälle ja Joutsentassu selitti tilanteen Yrttimyrskylle. Hän lähetti Varpusulan hakemaan hämähäkin seittiä. Kukkatassu kuunteli vuoteeeltaan.
”Mutta Toivetassu nappasi hiiren”, Joutsentassu kertoi innoissaan.
”Ihanko oikeasti?” Kukkatassu kysyi ja nosti päätään. Nyökkäsin jälleen kerran.

Varpusulka tuli takaisin mukanaan hämähäkin seittipallo. Tunsin verenvuodon lakkaavan, mutta kipu sen kuin jatkui. Yrttimyrsky ojensi minulle kolme pientä siementä.
”Syö ne. Ne auttavan kipuun”, Yrttimyrsky sanoi. Otin siemenet ja söin ne. Kipu ei ollut enää niin kova. Mutta sitten minua alkoi kamalasti väsyttämään. Sanoimme Joutsentassun kanssa Varpusulalle, Kukkatassulle ja Yrttimyrskylly hyvästit. Ja lähdimme kohti oppilaiden pesää. Ei mennyt kauaakaan kun vaivuin syvään uneen.

Vastaus:

Hienosti jatkettu! Pari kirjoitusvirhettä on, saat 15kp:ta

Nimi: Karamelli

10.08.2019 10:17
Luku 5
//Tässä tarinassa ollaan hypätty suoraan katsomaan reviiriä//
Kipitin Joutsentähden rinnalla leirin suuaukon läpi. Olin nähnyt monta kertaa, kun isommat soturit olivat saaneet piikkejä tässä kohtaa ja kiitin pientä kokoani. En ollut koskaan käynyt leirin ulkopuolella, vaikka olin halunnut. Joutsentassu oli aina estänyt. Suuaukon läpi käveltyämme tunsin leukani loksahtavan. Puut olivat valtavan kokoisia. :O
”Vaikuttavaa, vai mitä”, Joutsentähti hymähti. Olisin voinut, vaikka vannoa silmieni olevan sammakon kokoiset. Tunnuin yhtäkkiä aivan pieneltä, kuin muurahaiselta. En ollut tajunnut kuinka iso metsä oli.
”Onko tämä meidän reviiri?” kysyin.
”Sitä on vieläkin enemmän”, Joutsentähti sanoi ja lähti kulkemaan eteenpäin. Seurasin häntä ja yritin pysyä perässä minkä jaloistani. Joutsentähti taisi huomata kulkevansa liian nopeasti ja hidasti vauhtia.

”Tuolla on Varjoklaanin reviiriä”, Joutsentähti sanoi. Varjoklaanin haju oli suorastaan hirvittävä.
#Miten jokin voi haista noin hirvittävälle?# ajattelin.
”Voidaanko mennä pois?” anelin.
”Ensin pitää merkitä rajat”; Joutsentähti sanoi. Hän käveli lähemmäs rajaa ja jätti hajumerkit.
”Tule, nyt voidaan mennä”, hän maukui. Kävelimme pois päin rajalta, enkä olisi voinut sanoa, että se harmitti minua.
”Saanko koittaa saalistaa?” kysyin. Olisi hienoa palata leiriin ja kertoa, että olin saanut ensimmäisenä päivänä saalista.
”Totta kai”, Joutsentähti sanoi.

Laskeuduin alemmas ja pistin käpäläni varovasti maahan. Haistoin hiiren. Oikein mehukkaan hiiren. Lähdin kulkemaan varovasti hiirtä kohti ja yritin olla mahdollisimman hiljaa. Hiiri oli aivan lähellä tietämättömänä uhkaavasta vaarasta. olin tuulen alapuolella. Ja sitten hyppäsin. Maistoin suussani lämpimän veren ja tiesin onnistuneeni. nousin istumaan hiiri suussani.
”Hienoa”; Joutsentähti kehui, mutta lisäsi sitten: ”Ei sinun olisi tarvinnut niin kaukaa hypätä.” Nyökkäsin ja laskin hiiren maahan. Levitin sen päälle lehtiä. Kukkatassu oli opettanut miten saalis piti peitellä, etteivät muut saalistajat huomaisi sitä. Etenkin nyt kun metsässä oli kulkukissoja.
”Kukkatassu on tainnut opettaa”, Joutsentähti arvasi. Nyökkäsin hilpeästi.
”Voimme tulla hakemaan sen myöhemmin”, Joutsentähti sanoi. Kävimme vielä katsomassa hylättyä kaksijalan pesää ja Tuuliklaanin rajaa. Olimme tulossa takaisin päin, kun haistoin jotain.
”Mikä tuo haju on?” kysyin.
”Kulkukissoja”, Joutsentähti vastasi. Menimme hakemaan saaliini ja suuntasimme kohti leiriä. En voinut uskoa, että olin käynyt koko leirin läpi. Yhtäkkiä pusikosta ilmestyi kissa. Uskoin sen olevan yksi kulkukissoista.
”Häipykää tai kuolkaa”, kissa sähisi. Minua alkoi pelottaa. Kuka tämä kissa oikein oli?
”Me olimme täällä ensin, ettekä te päätä kohtalostamme”, Joutsentähti sanoi rauhallisen tyynellä äänellä.
”Ei teistä ole meille vastusta”, kissa sanoi ja hänen taakseen ilmestyi kaksi kissaa lisää.

Tunsin raapaisun poskessani. Ensimmäinen kissa oli raapaissut siihen. Sitten he katosivat metsän siimekseen.
”Ei kai sattunut”, Joutsentähti kysyi. Pudistin päätäni ja jatkoimme matkaa. Tunsin veren valuvan poskelleni ja tiesin, että minun pitäisi mennä parantajan pesälle.
//Katkaisen tähän nyt tämän luvun, mutta jatkoa on tulossa.//

Vastaus:

Todella jännittävä tarina! Pari isoa kitjainta puuttui, muuten hyvä. Saat 23kp:ta. Odotan innolla jatkoa!

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

09.08.2019 23:09
Oli kulunut muutama päivä. Aurinko alkoi laskea ja Persiljatassu istuskeli järven rannassa. Järvi kimalteli auringon paisteessa. Persiljatassun vieressä istui Kynsivarjo. "Nähdäänkö yöllä?" Kynsivarjo kysyi. "Nähdään." Persiljatassu vastasi lempeästi. Sitten Kynsivarjo loikki takaisin leiriin. Persiljatassu jäi vielä hetkeksi ja sitten itsekin meni kohti leiriä. "Missä olet ollut?" Seittihammas kysyi Persiljatassun leiriin päästyään. "Ihastelin järveä." Persiljatassu vastasi. Sitten hän alkoi tekonukkua. Lopulta kuului Seittihampaan möreä kuorsaus ja Persiljatassu nousi ja lähti kohti Hämyluolaa.

***

"No niin Kynsivarjo, nyt tulee kyllä kunnon läpsy!" Persiljatassu ilmoitti leikkisästi ja läpsäisi tätä korvasta. "Ja minä saan sinut kiinni!" Kynsivarjo huikkasi takaisin ja kävi Persiljatassun hännän kimppuun. Persiljatassu alkoi heilutella häntäänsä, kunnes se pääsi vapaaksi. Persiljatassu loikki luolan seinää vasten. "Et ikinä saa minua kiinni." Persiljatassu härnäsi. Kynsivarjo teki mahtavan loikan ja vangitsi Persiljatassun seinää vasten. Persiljatassu alkoi nuolla Kynsivarjon naamaa ja kosketti tätä kuonollaan. "Meidän pitää palata leiriin ennen aurinkoa." Persiljatassu kuiskasi ja yhdessä hännät kiedottuina he kävelivät kohti leiriä.

***

Persiljatassu, sinut tunnetaan Persiljaviiksenä. Nyt juodaan Kuulammesta ja minä esittelen sinut Tähtiklaanille Varjoklaanin uutena parantajana." Seittihammas sanoi juhlallisesti. Persiljaviiksi katsoi Seittihammasta. "Kiitos." Persiljaviiksi kiitti. Sitten hän latki Kuulammesta raikasta vettä ja käpertyi mukavasta nukkumaan.

***

"Sinä nousit parantajaksi!" Varjoklaanissa kissat onnittelivat. Persiljaviiksi katseli klaania. Isä Tummatähti ja emo Mustaviiksi katsoivat tytärtään Tummatähden pesältä. He olivat iloisia. Persiljaviiksi loikki vanhempiensa luo. Hän painoi päänsä molempien turkkiin. Kaikki kolme alkoivat kehrätä. "Meidän rakas tyttäremme." Mustaviiksi sanoi. Persiljaviiksi painoi päänsä syvemmälle vanhempiensa turkkiin.

Vastaus:

Hyvä tarina. Arvasitkin hyvin että Persiljatassu siirtyy parantajaksi. Onnea Persiljaviikselle! Saat tarinasta 19kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

09.08.2019 21:09
Heräilin aamuvarhain, ja nypin sammalet turkistani ja suin itseni tasaisin vedoin sileäksi. Lähdin aamukävelylle, se oli ollut tapani ennen parantajan pesään joutumista ja
noudattaa sitä samalla tavalla kuin ennen. Savumyrsky oli näemmä herännyt ennen minua sillä hänen vuoteensa oli tyhjä. Mutta lämmin se oli vielä. Kuljeskelin leirissä etsien Savumyrskyä. Kävin parantajan pesässä vilkaisemmassakin mutta Savumyrskyä ei näkynyt missään.
*Käi hän on sitten mennyt aamupartioon.* ajattelin. Olin aluksi sulkenut sen ajatuksen pois. *Tai saalistamaan.*
Poistuin leirin suuaukosta, ja lähdin kohti järven rantaa.
Järvellä on aina kaunista, varsinkin auringonnousun ja auringonlaskun aikoihin. Istuin katsomaan auringon valosta kimmeltävää järveä. Se vasta jos jokin oli kaunista.
Hetken päästä päätin lähteä ihailemasta järveä. Päätin napata ainakin yhden hiiren matkalla. Saavuin leiriin hengästyneenä juoksemisesta. Annoin hengitykseni tasaantua, ja laskin matkalla nappaamani peipposen tuoresaaliskasaan.
Seuraavaksi menin vielä kertaalleen tarkastukselle parantajan pesään, sillä Yrttimyrsky oli vaatinut sitä.
"Yrttimyrsky?" Huusin parantajan pesään.
"Niin?" Yrttimyrsky kysyi.
"Tulin sille tarkastukselle jonka halusit tehdä." sanoin.
Pian Yrttimyrsky tulikin jostain parantajan pesän syövereistä.
// hetken päästä //
"Olet aivan terve, tule kuitenkin vielä jos sinulla alkaa tulemaan oireita!" Yrttimyrsky sanoi.
Nyökkäsin ja lähdin parantajan pesästä.
Astellessani ulos parantajan pesästä huomasinkin Savumyrskyn juttelemassa isälleen. Tulin Savumyrskyn vierelle ja kysyin:
"Saanko liittyä keskusteluun?"
"Saat toki Otavaloiste." sanoi Savumyrskyn isä.
Kosketimme kuonoja, se oli haastavaa sillä minä olin pieni, ja Savumyrsky niin iso että olisin mahtunut nukkumaan hänen mahansa vierellä niin kuin pentu.
Savumyrskyn isä ei näyttänyt hämmästyneeltä vaikkemme olleet kertoneet vielä kenellekään että olimme kumppanit. Huhut ja juorut olivat varmaankin lähteneet liikkeelle klaanissa jo ajat sitten.
"Olette siis kumppaneita?" Savumyrskyn isä kysyi.
Nyökkäsimme Savumyrskyn kanssa.
"Niin arvelinkin. Olette viettäneet paljon aikaa yhdessä. Klaani toveritkin ovat juorunneet." Savumyrskyn isä sanoi. Saattoi olla että kuvittelin, mutta kuulin pientä huvittuneisuutta sävyssä jota Savumyrskyn isä käytti.

Vastaus:

Ihana tarina! Löysin vain yhden pienen virheen, mutta se ei ollenkaan haittaa. Saat 20kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

09.08.2019 10:39
"Syö nämä." Yrttimyrsky sanoi.
Tottelin ja nielaisin siemenet ja lehdet ja painoin pääni pehmeisiin sammaliin, ja vaivuin syvään uneen.

Kun heräsin tiesin että olin nukkunut ainakin puoleenpäivään asti sillä soturit olivat työn touhussa leirissä.
"Heräsit." Varpusulka sanoi.
Nyökkäsin.
"Haen sinulle syötävää." Varpusulka sanoi ja lähti tallustelemaan kohti tuoresaaliskasaa.
Tuhadin hiljaa tai no pikemminkin yskäisin.
Kiitin Varpusulkaa ja aloin syömään. Mielessäni pyöri kaikenlaisia asioita. Jopa mahdottomilta kuulostavia.
Itse asiassa parantajan pesässä oleminen oli nukkumista, syömistä ja yskimistä. Päivät vyöryvät vauhdilla ohi.
*Minä olen jo paljon paremmassa kunnossa kuin silloin kun saavuin tänne.* ajattelin.
Olisin halunnut jo metsälle, mutta Yrttimyrsky piti minua vieläkin parantajan pesässä. Hän ei halunnut tartuttaa muita.
*No olihan se ihan fiksua, mutta alan tulla hulluksi täällä!*

Ennen pitkää aloin parantua, ja pääsin pois parantajan pesästä.
"Tule kuitenkin vielä huomenna tarkistettavaksi!" Yrttimyrsky huusi perääni.
"Tulen tulen!" Huusin takaisin.
Riensin heti Savumyrskyn luo, ja pyysin häntä tulemaan metsälle kanssani.
"Pääsit sitten pois. Mikäköhän sinulla oli?" Savumyrsky ihmetteli.
Kohautin olkiani.
"En tiedä." sanoin.
"Mennään saalistamaan." sanoin.

Nappasimme Savumyrskyn kanssa kaksi hiirtä, myyrän ja pienen kanin.
Sovimme että minä kannan kanin ja Savumyrsky hiiret ja myyrän.
Siinä meni aikansa saada saaliit leiriin, mutta onnistuimme siinä, kovin ponnistuksin.
Päästyämme leiriin heitimme saaliit kasaan, ja istahdimme hetkeksi.

Vastaus:

Hyvä tarina! Odotan innolla jatkoa! Saat tästä tarinasta 17kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

07.08.2019 17:17
Savumyrsky oli valitsemassa saalista tuoresaaliskasalta, ja päätin mennä syömään Savumyrskyn kanssa.
"Hei Otavaloiste." Savumyrsky sanoi.
"Hei Savumyrsky." sanoin.
Istuin Savumyrskyn viereen.
"Olet nukkunut taas levottomasti." Savumyrsky sanoi.
*Onpa hän tarkkaavainen!* ajattelin.
"Niin olen. Näin taas painajaista." sanoin ja huokaisin.
Nojasin Savumyrskyn lapaan.
"Syödään." sanoin lopulta.
Viime aikoina minua oli alkanut pyörryttää, ja arvelin että se ei johtunut unirytmin sekoittumisesta, mutta en viitsinyt häiritä Yrttimyrskyä, olihan parantajan pesässä jo Kukkatassu.

Olin alkanut nukkua pitkään aamuisin. Minulla oli todella huono olo aina kun heräsin. Mutta silloin olin vain mennyt metsälle ja hieman syönyt niin, pahoinvointi oli poissa.
"Otavaloiste! Tulisitko katsomaan oppilaiden taisteluharjoituksia?" Kyykynsi kysyi.
"Ilman muuta!" vastasin ja lähdin kohti isääni.
Kävelimme puiden siimeksissä matkalla sammalaukiolle. Kuulin rapinaa, joka kuului pensaasta.
"Odota hetki." sanoin Kyykynnelle joka johti joukkoa.
"Mitä nyt?" Kyykynsi kysyi.
"Kuulin rapinaa pensaasta." sanoin.
Kyykynsi nyökkäsi.
Astelin varovasti pensaaseen ja huomasin että rapistelia oli hiiri vain.
Hiiren huomaamatta hyppäsin, ja puraisin.
Tulin puskista ulos roikuttaen, hiirtä sen veltosta hännästä.
"Hiiri vain. Jatketaan." sanoin.
Taisteluharjoitukset menivät hyvin. Välillä jouduimme korjaamaan liikkeitä mutta, suurin piirtein kaikki meni hyvin.
Paluu matka sujui mutkitta ja päätin mennä aikaisin nukkumaan.

//unessa//

Olin pimeässä, ilmeisesti metsässä. Kuljeskelin metsässä tietämättä missä olin. Kuulin kissan rääkinää. Juoksin ääntä kohti, juoksin ja juoksin pääsemättä perille. Puut viuhuivat ja vilkuilin ympärilleni. Tälläisiä unia olin nähnyt melkein kuun. Mutta tämä tuntui erikoiselta. Erilaiselta.
Tällä kertaa juostessani pääsin perille. Kissoja räpiköi verisessä järvessä.
Ulvahdin kauhuissani.
"Suuri taistelu on lähestymässä. Klaanit eivät saa vihoitella sen aikaa, sillä heikossa kunnossa he eivät selviä taistelussa. Uskollisen valkoisen päällikön pitää suojella klaaneja." joku kuiskasi korvaani, ennen kuin heräsin koviin kouristuksiin. Minua paleli ja samalla olin hiestä märkä. Savumyrsky katsoi minua huolestuneen näköisenä.
" Ei tässä mit-" sanoin mutta ääneni särkyi kun uusi kouristus tuli.
Savumyrsky antoi minulle tukea kun nousin.
Ponnistelin parantajan pesään,
"Yrttimyrsky!" Savumyrsky huusi.
Varpusulka ilmestyi yrttivarastosta.
"Yrttimyrskyä ei saa juuri nyt häiritä." Varpusulka sanoi.
"Tämä on tärkeää!" Savumyrsky huudahti.
"Mikä on tärkeää?" Yrttimyrsky kysyi ja kurkisti yrttivarastosta.
Savumyrsky selitti tilanteen ja asetteli minut yhdelle sammalvuoteelle.
"Selvä. Kiitos, voit mennä." Yrttimyrsky sanoi Savumyrskylle.
Savumyrsky lähti pesästä jotain mutisten, mutta en kuullut mitä.
//katkaisen tarinan toivottavasti ei haittaa//

Vastaus:

Ei haittaa tarinan katkaiseminen. Tosi hyvä tarina. Myös erityisen pitkä. Saat tästä tarinasta 24kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

07.08.2019 12:03
//Tarinan alussa Toivetassu on vielä pentu//
Aamu sarasti ja raotin silmäluomeni hiukan verran. Kirkas auringon valo häikäisi silmäni ja suljin ne taas. Tunsin jonkin kutittavan turkillani. Käänsin pääni ja tajusin sen olevan Joutsenpennun korva. Kampesin itseni seisaalle ja herätin vahingossa Joutsenpennun samalla.
”Joko on aamu”, Joutsenpentu kysyi unisena. Nyökkäsin innokkaasti ja huomasin Jääsydämmen tulevan takaisin mehevä hiiri suussaan.
”Te heräsitte”, hän maukui.
_____________________________________________
Jääsydän laski hiiren eteemme ja kehotti meitä syömään ripeästi, muttei hotkien. Mihinköhän oli niin kauhea kiire? Tunsin kuinka hiiren pehmeä ja hyvä maku täytti suuni. Joutsenpentu taisi nauttia vielä enemmän, koska melkein näytti siltä, että hänen suunsa räjähtäisi.
”Onko Joutsentähti ja Kukkatassu jo parantuneet?” kysyin suu täynnä ruokaa.
”Joutsentähti on jo parantunut, mutta Kukkatassu on edelleen parantajanpesässä. Äläkä puhu samaan aikaan kun syöt”, emo sanoi.
_____________________________________________
”Tulkoon kaikki oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkiven alle klaanikokoukseen!” Joutsentähden ääni kuului. Pomppasin seisaalleni sellaisella vauhdilla että kaadoin vahingossa Joutsenpennun kumoon.
”Rauhoitu”, Jääsydän torui. Kävelimme aukiolle, jossa jo koko klaani odotti.
”Tänään juhlimme uusia oppilaita. Varpupentu, Otavapentu, Haukkapentu, Toivepentu ja Joutsenpentu ovat saavuttaneet kuuden kuun iän ja on heidän aikansa siirtyä oppilaiksi. Otavapentu, astu eteen." Joutsentähti sanoi. Tunsin sydämeni täyttyvän ilosta ja jännityksestä. Kenenkähän saisin mestariksi? Ensimmäisenä Otavapentu oikeastaan nyt Otavatassu sai mestarikseen Pisaraviiksen. Sitten Varputassusta tuli parantajaoppilas eli hänen mestarikseen tuli Yrttimyrsky. Haukkatassu sai Lehtikynnen ja Joutsentassu Kyykynnen. Sitten oli minun vuoroni. En voinut uskoa korviani, minusta tuli Joutsentähden oppilas.
_____________________________________________
Klaani hurrasi. Joutsentähti laskeutui luokseni enkä voinut olla kysymmättä:
”Olenko oikeasti oppilaasi?” Hän nyökkäsi ja sanoi, että tänään me menisimme katsomaan reviiriä.

Vastaus:

Hienosti kirjoitettu tarina. Hienosti sopeutit Joutsentähden tarinan tähän. Pari kirjoitusvirhettä löytyy, muuten hyvä. Saat 17kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

07.08.2019 08:59
Heräilin aikaisin aamulla soturien pesässä. Savumyrsky tuhisi vieressäni. Aamupartio ei ollut ehtinyt vielä kokoontua suuaukolle, menin leirin suuaukolle odottamaan. Päätin nuolla itseni sileäksi. Se oli hieman kinkkistä, sillä olin nukkunut huonosti ja kiereskellyt sammalissa. Yhtenä yönä Savumyrsky jopa herätti minut. *Se varmaankin johtui vartioyöstä.* ajattelin. *Unirytmini oli mennyt vain sekaisin kun valvoin yön.* ajattelin.
"Ai hei Otavaloiste!" Tikkumyrsky huusi. *Tikkumyrskyllä ei ole ollut oppilasta pitkään aikaan kun Kukkatassu on ollut parantajan pesässä.*ajattelin.
"Hei Tikkumyrsky!" huusin takaisin.
"Aamupartioon?" Tikkumyrsky kysyi kävelleässää minua kohti.
Nyökkäsin.
"Minäkin ajattelin että menisin aamupartioon." Tikkumyrsky sanoi.

Pian aamupartion muutkin jäsenet tulivat paikalle ja lähdimme Jokiklaanin rajan suuntaan. Tarkastettuamme rajan ja jätettyämme hajumerkit Jokiklaanin rajalle siirryimme, Varjoklaanin rajalle joka oli seki kunnossa joten päätimme lähteä takaisin leiriin.

Vastaus:

Hyvin kirjoitettu tarina. Ainoa virhe oli se, että Jokiklaani ei ole Myrskyklaanin rajanaapuri. Muuten hyvä. Saat 11kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

06.08.2019 22:27
Kun Persiljatassu kuuli Kynsitassun äänen, hänet valtasi lämmittävä tunne. He alkoivat hiipiä syvempään metsään. "Tiedän hyvän salapaikan." Persiljatassu sanoi. Hän johti heitä kohti paikkaa, mihin oli tippunut kun etsi yrttejä. "Sinä luola, olkoon nimesi Hämyluola." Persiljatassu sanoi juhlallisesti. Sitten Persiljatassu meni tasanteet alas. "Vau." Kynsitassu kuiskasi. Persiljatassu nyökkäsi. Kynsitassu nuolaisi Persiljatassun korvaa. "Sinä olet niin ihmeellinen." Kynsitassu sanoi lumoutuneena. "Niin sinäkin." Persiljatassu sanoi. Tämä hetki Persiljatassusta parasta mitä hän oli kokenut. Persiljatassu nuolaisi Kynsitassun korvaa. Kynsitassu nuolaisi Persiljatassun kuonoa. "Hei!" Persiljatassu huudahti kun Kynsitassu näykkäisi tätä korvasta. Sitten he alkoivat pyöriä pienenä karvakasana. Kynsitassu kaatoi Persiljatassun maahan. "Antaudu." Kynsitassu käski leikkisästi. Persiljatassu päästi itsensä veltoksi. Kynsitassu hellitti otetta ja Persiljatassu ponnisti Kynsitassun päälle. "Nyt on sinun vuorosi antautua." Persiljatassu sanoi. "Antaudun." Kynsitassu sanoi. Persiljatassu alkoi nuolea Kynsitassun naamaa. "Lopeta." Kynsitassu pyysi leikkisästi. Persiljatassu nuolaisi vielä viimeisen kerran Kynsitassun kuonoa ja päästi hänet seisomaan. He koskettivat toisiaan kuonollaan. Taivas alkoi olla vähän punertavampi. "Äkkiä leiriin!" Persiljatassu huomautti ja kaksikko pinkaisi kohti leiriä.

***

"Kynsivarjo, Kynsivarjo, Kynsivarjo!" Varjoklaanin kissat huusivat kuorossa. Persiljatassu katseli iloisena uutta soturia. "Perinteiden mukaan Kynsivarjon pitää vartioida yksin leiriä puhumatta. Kokous on päättynyt!" Tummatähti julisti ja alkoi onnitella Kynsivarjoa. Kynsivarjon turkki hohti auringossa. Persiljatassulla oli mieli vaan olla Kynsivarjon kanssa. Palattuaan parantajien pesälle Seittihammas tuli Persiljatassun luokse. "Varo unelmaasi." Seittihammas sanoi ja lähti. *Mitä hän tuolla tarkoitti?* Persiljatassu ihmetteli. Persiljatassu vain kohautti olkiaan. Sitten hän alkoi järjestellä sotkeutuneita yrttejä.

***

Aurinko alkoi laskea. *Kynsivarjon vahtivuoro alkaa.* Persiljatassu ajatteli. Sitten hän käpertyi nukkumaan.

//unta//

Persiljatassu seisoi keskellä metsää. Hän näki edessään kissan. Kissa näkyi epäselvästi. Persiljatassu loikki lähemmäs ja näki kauhukseen että näki kissan läpi. "Älä hätäile pikku Persiljatassu. Olen Tiikeriraita, entinen Varjoklaanin parantaja. Mennään vähän kauemmas, vaikka tuonne metsään." Tiikeriraita kertoi. He alkoivat kävellä metsikössä. "Ei voidakaan olla täällä." Tiikeriraita ilmoitti. "Miksi?" Persiljatassu kysyi. "Unikkojärvi siellä lavertelee omaa ennustusta Laululinnulle." Tiikeriraita vastasi. Kaksikko kääntyi toiseen suuntaan. He saapuivat pian ison puun luo. Tiikeriraita huokaisi. "On tulossa Suuri taistelu. Valkoinen uskollinen päällikkö pelastaa meidät kaikki. Klaanit eivät saa riidellä keskenään, sillä he eivät saa kohdata heikossa kunnossa Suurta taistelua." Tiikeriraita lausui. Sitten maailma alkoi kieppua ja Persiljatassu vajosi pimeyteen.

***

Persiljatassu heräsi. Oli aamu. Persiljatassu kiiruhti Seittihampaan luo ja herätti hänet. "Mitä nyt?" Seittihammas murahti. Sitten Persiljatassu alkoi kertoa ennustuksen. Seittihammas tuijotti Persiljatassua hämmästyneenä. "Miksi sinulle juuri lähetettiin ennustus?" Seittihammas ihmetteli. "No minä en sitä ainakaan tiedä." Persiljatassu ilmoitti. "Kerron Tummatähdelle kun hän herää." Seittihammas kertoi. *Mikähän se Suuri taistelu on?* Persiljatassu mietti. Hän kohautti olkiaan ja istuutui. Hän tuijotti tyhjää. Sitten hän muisti Kynsivarjon. *Varmaan vahtivuoro loppuu pian.* Persiljatassu ajatteli. Häntä alkoi haukottaa ja sitten Persiljatassu käpertyi takaisin nukkumaan.

Vastaus:

Olipa pitkä tarina! Teksti oli virheetöntä. Näyttää siltä että Persiljatassu ja Kynsivarjo ovat kiintyneet toisiinsa. Saat 21kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

06.08.2019 22:15
Pian soturi
Olin kiipeillyt taivastammessa, mutta olin päättänyt lopulta kuitenkin tulla alas. En tuntenut oloani enään missään paikassa mukavaksi. Kuljeskelin metsässä saalis mielessäni.
Lopulta nenään tulvahtikin tuoksu, mutta ei saaliin vaan Savumyrskyn joka oli juuri nimitetty soturiksi.
Lähdin juoksemaan hajua kohti. Savumyrsky oli pyörinyt mielessäni vaikka kuinka kauan.
Saavuttettuani Savumyrskyn hajun, näin hänet saalistamassa oravaa. Orava pääsi pakoon puuhun jonne syöksähdin Savumyrskyn takaa. Savumyrsky ei ollut huomannut minua keskittyessään saalistamiseen. Kun pääsin ylös puuhun josta ei oravalla ollut pakoreittiä oksaa pitkin toiseen puuhun, sillä toiset puut olivat liian kaukana hypättäviksi. Orava panikoi ja syöksyi suoraan päin minua. Puraisin oravaa niskasta ja orava letkahti veltoksi. Nappasin oravan leukoihin ja hyppäsin alas puusta.
Savumyrsky katseli minua pää kallellaan. Ja kysyi:
"Mistä sinä tänne tupsahdit?"
"Minäkin olin metsällä. Tuloksetta." Vastasin.
"En malta odottaa että sinusta tulee soturi." Savumyrsky aloitti.
"Pääsemme nukkumaan samaan pesään ja kaikkea." Savumyrsky jatkoi ja vaikeni sitten äkisti.
"Mennäänkö istumaan järven rantaan?" Savumyrsky kysyi.
"Mennään vain." sanoin.
//hetken päästä//
Asetuimme istumaan rannalle vierekkäin ja juttelimme hetken.
"Tiedän että olemme tunteneet vain sinun soturikoulutuksesi ajan mutta, minä.. minä pidän sinusta. Olet pyörinyt mielessäni enkä ole saanut nukuttua." Savumyrsky sanoi.
Minusta Savumyrsky oli rohkea sanoessaan tuon, sillä se oli voinut mennä huonosti.
"Minusta tuntuu että minäkin pidän sinusta." sanoin värisevällä äänellä.
Tunsin Savumyrskyn hännän kiotutuvan omani ympärille.
Loppu ajan olimme melkein hiljaa katsellessa kaunista, punaista auringonlaskua. Jompikumpi sanoi välillä jotain ja toinen vastasi tai kehräsi.

Vastaus:

Hienosti kirjoitettu tarina. Ihana suhde Otavatassulla ja Savumyrskyllä. Saat tästä tarinasta 18kp:ta ja Otavatassu nousee soturiksi. Onnea!

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

06.08.2019 13:15
Savutassu
"Otavatassu!" Pisaraviiksi huusi leirin suuaukosta.
Kävelin Pisaraviiksen luokse.
"Niin Pisaraviiksi?" kysyin Pisaraviikseltä.
"Ajattelin että voisimme lähteä metsästämään. Ja Savutassu tulee mukaan sillä hänen loppuarviointinsa ovat pian varmaankin tänään tai huomenna." Pisaraviiksi sanoi.
"Selvä." sanoin.
"Hei Otavatassu!" Savutassu huusi emoni takaa.
"Hei Savutassu." Samoin ja jättäydyin hiukan mestaristani jälkeen, pysytyäkseni puhumaan Savutassun kanssa.
"Mitä olet puuhaillut viime aikoina?" Savutassu kysyi minulta.
"En erityisiä. Entä sinä?" kysyin Savutassulta.
"No en minäkään ole tehnyt mitään erityistä." Savutassu vastasi.
Hetken valitsi hiljaisuus kun kumpikaan ei keksinyt puheenaihetta.
"Oletko käynyt jo kiipeämässä taivastammessa?" Savutassu kysyi lopulta.
"En vielä." sanoin.
Jatkoimme kävelemistä hetken hiljaa, kunnes Aamukäpälä sanoi:
"Saavuimme nyt paikalle jolla olemme Pisaraviiksen kanssa päättäneet että harjoittelette saalistamista ja lopuksi saalistatte."
Nyökkäsimme Savutassun kanssa.
Pujottauduin vaanimis-asentoon. Pisaraviiksi ei joutunut korjaamaan sitä kuin hiukkasen.
"No teillä näyttää olevan vaanimis-asento kunnossa joten yrittäkää napata yksi saalis, pari työn avulla." Pisaraviiksi sanoi.
Katsoin Savutassuun päin. Savutassu nyökkäsi minulle. Teimme nopean suunnitelman ja aloimme toimia sen mukaisesti.
Suunnitelma oli se että nappaismme hiiren joka oli, puun takana niin että Savutassu peläyttäisi hiiren minua päin, ja minä nappasin hiiren ja tekisin tappopuraisun. Savutassu hiipi kohti hiirtä joka huomasi Savutassun. Savutassu hyppäsi, ja hiiri pääsi pakoon mutta minun se saapui pian minun kynsiini. Puraisin hiireltä niskan poikki ja heitin sen Pisaraviiksen tassuihin.
//voisiko Savutassusta tulla soturi ennen Otavatassua?//

Vastaus:

Hyvin kirjoitettu tarina! Ja tietenkin Savutassusta voi tulla ennen Otavatassua soturiksi. Laitan hänet nyt. Ja tästä tarinasta saat 16kp:ta. Sinulla on siis 98kp:ta. Otavatassu sisaruksineen siirtyvät kohta sotureiksi. Voit kirjoittaa viimeisen tarinan oppilaana, tai nimitysmenot tai ihan miten haluat.

Kirsikka YP

©2019 Forest with cats -Soturikissat roolipeli - suntuubi.com