Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Tarinat


Täällä tapahtuu tämän sivuston ydintarkoitus! Tarinoiden kirjoittaminen!
Vieraskirja <  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Karamelli

25.08.2019 18:57
Joutsensiiven järkytys

Samana iltana Joutsensiipi tuli luokseni. Hän kertoi Jääsydämmen kertoneen kaiken ja, että oli yhtä järkyttynyt kuin minäkin. Kun olimme pentuja, meille oltiin sanottu, että jokainen tähti oli Tähtiklaanin soturi.
”Onkohan Viiltopentu jossain tuolla”, Joutsensiipi henkäisi ja osoitti käpälällään taivaalle.
”Varmaan”, sanoin, koska en keksinyt muuta sanottavaa. Vaikken sitä ääneen sanonut, minusta tuntui, että Joutsensiipi oli kokenut kovan kolauksen kuullessaan Viiltopennusta. Hän oli puhissut kiukusta ja hänet oli ollut vaikea rauhoittaa. Varjotuli oli tullut sanomaan, että Jääsydän aikoi mennä kertomaan myös Joutsentähdelle. Loppujen lopuksi Varjotulen oli pitänyt karata paikalta Joutsensiiven osoittaessa suuttumusta. Hänellä oli syytäkin olla vihainen, mutta olisi hän voinut edes yrittää hillitä sitä. Tunsin taas ikävä potkaisin vatsassani ja tiesin pentujen syntyvän pian. Kohta en joutuisi olemaan enää öitä yksin. Joutsensiipi lähti takaisin soturien pesään, mutta kuulin vielä kauan kun hän purki kiukkuaan.

Vastaus:

11kp:ta. Seuraavassa tarinassa pennut saa syntyä.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 18:45
Jääsydän kertoo
Asetuin mukavasti makuulleni. Jääsydän tuli luokseni.
”Minun on pitänyt kertoa sinulle jo jonkin aikaa tämä, mutten ole tiennyt miten”, hän sanoi epäröiden. Kohotin asentoani.
”Kun minä synnytin teitä tuli kolme ei kaksi. Mutta kolmas kuoli. Halusimme kumminkin nimetä hänet Varjotulen kanssa. Hänen nimensä on Viiltopentu”, Jääsydän sanoi. Hätkähdin rajusti. Oliko Tähtiklaanissa minun pentuetoverini?
”Minkä näköinen hän oli?” kysyin. Olisikohan hänessä samoja piirteitä kuin minussa ja Joutsensiivessä.
”Valkoinen punaläikikäs kolli”, emo sanoi. Minulla oli siis veli.
”Oletko kertonut Joutsensiivelle?” halusin tietää. Jääsydän pudisti päätään.
”En ole vielä ehtinyt. Kerron hänelle kun hän tulee takaisin leiriin”, hän tunnusti. Nyökkäsin ja pyysin häntä lähtemään. Juuri nyt halusin olla yksin. Jääsydän lähti nopeammin kuin oli tullut ja tiesin hänen pelkäävän, että olin suuttunut. Mutta miksi piti kertoa juuri nyt? Miksei aiemmin? Aioin saada noihin kysymyksiin vastaukset, muttei aivan vielä.

Vastaus:

13kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 18:30
Pentutarha
Aurinko paistoi silmäkulmaan ja nousin väsyneenä ylös. Kävelin aukiolle ja huomasin Joutsentähden siellä. Hän käveli luokseni kepein askelein.
”Yrttimyrsky kertoi, että odotat pentuja”, hän sanoi. Nyökkäsin.
”Oppilaat ovat pistäneet toimeksi ja sinulle on tehty makuupaikka valmiiksi”, Joutsentähti sanoi. Tunsin kehräyksen nousevan kurkussani, mutta suljin sen sinne.
”Voit muuttaa sinne, vaikka heti. Haukkamyrskylle on jo kerrottu asiasta”, hän sanoi vielä. Nyökkäsin viimeisen kerran ja lähdin kulkemaan kohti pentutarhaa.

Pentutarhassa...
Pentutarhassa oli yksinäistä, vaikka vähän väliä joku tuli käymään. Varjotuli ja Jääsydän oli tulleet ensimmäisten joukossa. Haukkamyrsky ja Joutsensiipi olivat aina kuin voivat ja Otavaloiste piipahti vähän väliä käymään. Pesässä ei ollut juuri sillä hetkellä muita kuningattaria tai pentuja. Joutuisin nukkumaan joka yö yksin ennen kuin pennut syntyisivät. Odotin sitä jo innolla. Ruusutassu tuli pesään myyrä hampaiden välissä.
”Yrttimyrsky käski sinun pysyä voimissasi”, Ruusutassu sanoi. Nyökkäsin kiitollisena, vaikka olisinkin voinut hakea myyrän itse. Ruusutassu lähti. Aloin syödä hitaasti ja rauhallisesti.

Vastaus:

Saat 13kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 18:17
Tiineeksi
Heräsin kipuun vatsassa. Aivan kuin jokin olisi potkaissut. Päätin mennä hakemaan yrtttejä Varpusulalta ja Yrttimyrskyltä. Kaikki nukkuivat vielä, mutta parantajanpesästä kuului ääniä. Saavuin pesälle ja näin parantajien tohisevan yrttejen kimpussa.
”Toivekuiskaus, mitä nyt?” Varpusulka kysyi.
”Mahaan koskee, mutta miksi olette tähän aikaan valveilla?” kysyin. Varpusulka kiiruhti katsomaan.
”Ei se mitään vatsakipua ole, vaan sinä odotat pentuja”, hän sanoi pirteästi. Hämmästyin kuulemaani, mutta tiesin jo kenen pentuja ne myös olisivat: Haukkamyrskyn. Varpusulkakin tiesi ja se loi häneen eloa.
”Ja vastaus kysymykseesi, valmistaudumme Pimeäklaanin ja Veriklaanin hyökkäykseen”, hän jatkoi. Yrttimyrsky tuli luoksemme pesän perukoilta.
”Mitä nyt”, hän kysyi.
”Toivekuiskaus odottaa pentuja”, Varpusulka selitti iloisena.
”Sehän on hienoa”, Yrttimyrsky naukaisi. ”Käyn kertomassa aamulla päällikölle ja huomenna saat muuttaa pentutarhaan. Myrskyklaanilla ei ole ollut näin ilosta uutista pitkään aikaan. Tallustelin takaisin pesään iloisena. Minä odotin pentuja. Joutsensiipi oli hereillä palatessani takaisin. Olin unohtanut miten herkkäuninen hän oli.
”Missä sinä olit?” hän kuiskasi.
”Parantajanpesässä. Minä odotan pentuja”, kerroin hänellä. Hänen silmiinsä nousi ilo, mutta sanoin, että olisi käytävä nukkumaan. Huomenna olisi koko päivä edessä.

Vastaus:

Saat 16kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 14:14
Nimitys
Aurinko loi keltaisia kuvioita maahan ja Suurkiveltä kuului päällikön ääni:
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkiven alle klaanikokoukseen!” Nousin pediltäni. Tiesin mitä klaanikokous koskisi. Taimentassusta tulisi soturi. Taimentassu oli jo aukiolla kun saavuin sinne. Hänellä oli häntä pystyssä ja korvat valppaina. Kun koko klaani oli kerääntynyt paikalle, Joutsentähti aloitti.
”Tänään on aika nimittää uusi soturi. Toivekuiskaus onko Taimentassu valmis soturiksi?” hän sanoi. Nyökkäsin pontevasti, koska en saanut sanoja suustani. Mustaviiksen sanat kalvoivat edelleen mieltäni.

Taimentassu, astu eteeni,” Joutsentähti kutsui. Taimentassu käveli innoissaan Suurkiven juurelle.
”Lupaatko noudattaa soturilakia ja puolustaa tätä klaania, vaikka henkesi uhalla?” Joutsentähti kysyi.
”Lupaan”
”Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Taimentassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Taimenpurona. Tähtiklaani kunnioittaa uteliaisuuttasi ja rohkeuttasi ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi”, Joutsentähti julisti.
”Taimenpuro, Taimenpuro!” klaani huusi. Tunsin ylpeyden kuplivan rinnassani ja lähdin onnittelemaan Taimenpuroa.
//No tässä tää nyt on, sen takia vähän lyhyt kun loppui motivaatio. Ehkä jatkoa vielä tänään.//

Vastaus:

Saat 14kp:ta. Ilmoita kun haluat Toivekuiskauksen tiineeksi. Sinun pitää kirjoittaa tiineenä olemisestä 50kp:ta ja pentujen kanssa 50kpta. (Ei lasketa synnytystarinaa)

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 11:28
Taisteluharjoitukset
Vaikka päivä oli ollut raskas vein Taimentassun vielä taisteluharjoituksiin. Hänestä huokui edelleen intoa ja odotusta. Kohta hänestäkin tulisi soturi. Harjoitusaukio oli hiekan peittämä kuoppa. Hiekkaa oli pölyttynyt kaikkialle. Ruusutassulla ja Kukkatassulla oli ollut aiemmin harjoitukset. Mietin, että olisikohan kannattanut ottaa Riistatassu ja Liljalaulu mukaan, mutta jätin sen ajatuksen taka-alalle. Nyt oli keskityttävä
tähän.

Taimentassu asettui oikeaan asentoon. Niin hän oli aina tehnyt. Se tuntui hänellä luontaiselta. Minäkin laskeuduin oikeaan asentoon.
”Haluatko sinä hyökätä ensin?” kysyin, vaikka tiesin ettei pitäisi. Ei oikeissa taisteluissa vastustaja kysyisi haluaako hän aloittaa. Hän nyökkäsi ja hänen silmiinsä ilmestyi määrätietoisuus. Kiersimme toisiamme hetken aikaa ja sitten hän hyppäsi. Hyökkäys tuli niin odottamatta, että kellahdin kumoon. Kohta Taimentassukin olisi minua isompi. Taistelimme vielä hetken toisiamme vastaan, kunnes Taimentassulla meni hiekkaa silmään.
”Onneksi olemme samalla puolella”, henkäisin. Taimentassu oli pian valmis soturiksi. Pudistelin hiekkaa turkistani ja päätin, että oli aika mennä leiriin ennen kuin kuukahtaisin käpälilleni.

Lähdimme kävelemään kohti leiriä, mutta yhdet kasvot pyörivät mielessäni: Haukkamyrskyn. Olisi ihanaa saada pentuja hänen kanssaan. Saavuttuamme leiriin Taimentassu kääntyi kohti oppilaiden pesää ja minä soturien.

Vastaus:

Saat 18kp:ta. Seuraavassa tarinassa Taimentassusta tulee soturi

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 11:27
Kuu muöhemmin...

Metsästyspartio
Heräsin Joutsensiiven tökkimiseen. Ei ehkä mikään mukavin herätys, mutta toimiva kumminkin.
”Taimentassu odottaa”, Joutsensiipi kuiskasi. Pomppasin pystyy sellaisella voimalla, että vaikka olin pienempi kuin Joutsensiipi, onnistuin kaatamaan hänet. Kävelin ulos pesästä ja näin Taimentassun norkoilevan oppilaiden pesän edustalla. Joutsensiipi seurasi minua. Taimentassu käänsi katseensa ja huomasi minut. Otavaloisteen oppilas Sirppitassu nosti katseensa myös. Takaatani tuli Otavaloiste ja hän käveli vierelleni.
”Mennäänkö yhdessä metsästämään oppilaiden kanssa?” hän kysyi. Nyökkäsin vaivautuneena. Kutsuin hännälläni Taimentassua ja hän tuli luokseni.
”Menemme metsästyspartioon Otavaloisteen ja sisaresi kanssa”, selitin hänelle. Taimentassun silmiin syttyi innostus.

Kun Otavaloiste oli selittänyt asian Sirppitassulle lähdimme metsään.
”Minne menemme?” kysyin. En yhtään tiennyt.
”Hylätylle kaksijalan pesälle”, Otavaloiste vastasi. Soimasin itseäni mielessä, olisihan se pitänyt tietää. Matka kului tavallista nopeammin ja pian olimme jo perillä. Saavuimme paikalle ja haistoin jo pehmeän riistan. Minä lähdin vähän kauemmaksi Taimentassun kanssa. Minä nappasin myyrän ja oravan ja Taimentassun kaksi hiirtä. Otavaloiste oli saanut hiiren ja oravan ja Sirppitassu jäniksen. Suuntasimme kohti leiriä. Tänään saisimme kunnon aterian.

Vastaus:

Hieno tarina! Saat 18kpta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 09:58
Luku 2

Jyrkkä pudotus

Kävelimme tasaisin askeleen kohti vuoria jotka kohosivat edessämme jyrkkiä. Olin edelleen vihainen Oksalle ja Kaste näytti silmin nähden vieläkin tyrmistyneeltä. Vaikka tunsin surun edelleen sydämessäni, oli lohduttavaa ajatella ajatella, että en ollut yksin. Kaste suuntasi katseensa korkeimmalle vuorelle ja näytti pelästyvän. Olin varma tai ainakin toivoin niin: ettei meidän tarvitsisi mennä niin korkealle. Vuorille kiipeäminen oli raskasta puuhaa ja aurinko alkoi jo laskea. Taivas muuttui helakanpunaiseksi. Tunsin kiven murtuvan allani, mutten kiinnittänyt siihen huomiota. Sitten kaikki tapahtui muutamassa sekuntissa. Me putosimme ja putosimme. Kaste pisti silmänsä kiinni. Me lähestyimme varmaa kuolemaa. Näin edessäni vain mustaa ja minäkin suljin silmäni. Ei ollut enää mitään syytä pitää niitä auki. Silmäkulmassani näkyi pieni valo. Tältäkö tuntui kuolema?
//Aika lyhyt toivottavasti ei haittaa//

Vastaus:

Aika lyhyt mutta elävä. Saat 10kpta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

25.08.2019 09:39
//Jatkoa edelliseen tarinaan.//
Pyysin Haukkamyrskyä kanssani viemään Mustaviiksi Varjoklaanin reviirille ja onnekseni hän suostui. En olisi jaksanut matkaa yksin. Olisin pyytänyt Joutsensiipeä mukaan, mutta hän oli rajapartiossa. Kävelimme rauhallisesti kohti Varjoklaanin rajaa. Mustaviiksi näytti yhä hermostuneelta, mutta uutisen kuultua kaikkia varmasti hermostuttaisi. Mustaviiksi oli saanut vähän hämähäkinseittiä Varpusulalta vuotavaan korvaansa. Minusta tuntui tönköltä viedä Mustaviiksi pois ilman, että hän oli saanut kertoa kunnolla asiansa, mutta kuten soturilaissa sanottiin päällikön sana on laki. Mitä muutakaan olisin voinut tehdä kuin totella?

Päätin kumminkin kysyä vielä Mustaviikseltä. Kyllä niin sai tehdä.
”Miksi otit puheeksi myös kulkukissat? Ei Varjoklaani yleensä näytä heikkouttaan”, sanoin. Haukkamyrsky katsahti minuun huvittuneesti. Tiesin ettei hän kertoisi Joutsentähdelle. Ja sanat vain olivat purkautuneet suustani.
”Minä epäilen, älä kerro Tumnatähdelle, että kulkukissoilla on jotain tekemistä Veriklaanin ja Pimeäklaanin kanssa. Jos he liittoutuvat, voi käydä huonosti”, Mustaviiksi alensi ääntään. Juuri sen verran, että Haukkamyrsky ja minä kuulimme, muttei kukaan muu.

Saatoimme Mystaviiksen vielä jonkin matkaa, kunnes tulimme Varjoklaanin rajalle. Hän nyökkäsi kiitokseksi ja katosi pensaikkoon. Minä ja Haukkamyrsky jäimme katsomaan hänen peräänsä. Sitten käännyimme takaisin päin. Juttelimme leppoisasti Haukkamyrskyn kanssa ja samalla muistelin aikaa jolloin olin pentu. En tykännyt silloin Haukkamyrskystä yhtään. Otavaloiste sai olla onnellinen, kun hänellä oli Haukkamyrsky veljenään. Saavuimme vihdoin ja viimein suuaukolle ja päästyämme leiriin sanoin hänelle hyvästit ja kiiruhdin Joutsensiiven luo. Haukkamyrsky käveli Varpusulan luo ja he vaihtoivat kieliä. Joutsensiipi huomasi minut ja käveli luokseni.
”Ei tainnut olla Taimentassullakaan tavallinen ensimmäinen päivä”, hän kehräsi.
”Kaikkea muuta”, vastasin ja yhdyin kehräykseen. No, ainakin Taimentassulla oli ikimuistoinen päivä.

Vastaus:

Hieno tarina! Saat 22kpta

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

24.08.2019 22:38
Mustaviiksi seurasi perässämme ja vaikken joka hetki kääntänyt katsettani häneen, oli valppaana. Tämähän voisi olla hyökkäysvaroitus. Hän näytti välinpitämättömältä aivan kuin tilanne ei koskisi häntä. Tiesin Taimentassun tärisevän vieressä jännityksestä. Minunkin ensimmäinen päiväni oli mennyt mullin mallin, kun kulkukissat olivat ilmestyneet. Leirin suuaukko kohosi jo edessä ja kohta saisin tietää mitä asiaa Mustaviiksellä oli meidän reviirille.

Kumarruin alaspäin ettei piikit osuisi. Mustaviiksellä ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Hänen korvaansa raapaisi terävä piikki ja siitä tihkui verta. Joutsentähti seisoi aukiolla ja jutteli Yrttimyrskyn kanssa. Hän käänsi katseensa, enkä keksinyt muuta sanottavaa kuin:
”Meille tuli vieras.” Mustaviiksi tuli esiin takaatani. Joutsentähti loi terävän katseen minuun.
”Miksi hän vuotaa verta?” hän kysyi.
”Piikki raapaisi”, vastasin. Ei ollut minun syyni, että Mustaviiksi oli niin isokokoinen. Hän nyökkäsi ja tunsin helpottuvani.
”Voit mennä veljesi ja sisaresi luo”, kuiskasin Taimentassun korvaan. Hänen ei ollut pakko olla todistamassa tätä keskustelua.
”Mitä asiaa sinulla on reviirillemme?” Joutsentähti kysyi Mustaviikseltä vuorostaan. Hänen äänensävynsä oli samaan aikaan kireä ja tyyni.

”Tummatähti käski tulla varoittamaan. Veriklaani ja Pimeäklaani hyökkäävät. En tiedä milloin, mutta pian varmaan. Ja ainiin, siitä muistinkin ne kulkukissat, jotka vallioittivat osan Tuuliklaani reviiriä ovat tulleet myös Varjoklaanin reviirille”, Mustaviiksi selitti nopeasti. Kauhu täytti sydämeni. Olin kuullut viimeksi Veriklaanista ja Pimeäklaanista pentuna.
”Toivekuiskaus saata Mustaviiksi takaisin omalle puolelleen”, Joutsentähti sanoi jämäkästi. Viitoin hännälläni Mustaviikseä tulemaan ja hän seurasi epäröiden. Joutsentähdelle oli nyt turha puhua. Eniten minua askarrutti, minkä takia Tummatähti oli halunnut varoittaa heitä?
// Unen seuraava tarina on tekeillä ja on varmaan piakkoin valmis.//

Vastaus:

Hienosti kerrottu tarina. Odotankin innolla Unen seuraavaa tarinaa. Saat 19kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

24.08.2019 21:38
Tuo ' ' tuli vahigossa

Vastaus:

Joo niitä tulee kun laittaa vaikka pelkällä sululla( ) ei haittaa

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

24.08.2019 21:37
 Istuin paistattelemassa auringossa. Leiri kuhisi väkeä. Leikkivistä pennuista, vanhoihin klaaninvanhimpiin.
Katselin kuinka Riistapentu, Taimenpentu ja Sirppipentu leikkivät keskenään emonsa katseen seuraamina.
*Tuollaisia minä Haukkamyrsky ja Varpusulka joskus olimme.* ajattelin. *Vaikkemme olleetkaan viimeisinä pentukuina niin läheisiä.*
Havahduin ajatuksistani Joutsentähden huutoon.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästävään kykenevä tänne Suurkiven alle klaani kokoukseen!"
Lähdin kohti Suurkiven. Riistapentu, Sirppipentu ja Taimenpentu olivat lopettaneet leikkimisen, ja istuivat nyt arvokaan näköisinä emonsa vierellä. Turkit suittuina.
*Ai niin! Nythän on Taimenpennun, Sirppipennun ja Riistapennun nimitysmenot! Melkein unhohdin!* ajattelin.
Olin toivonut oppilasta pitkään.
*Ehkä nyt on minun vuoroni saada oppilas.* ajattelin toiveekkaasti.
"Taimenpentu mestarisi on Toivekuiskaus." Joutsentähti sanoi. "Tästä päivästä aina siihen päivään jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua Taimentassuksi." Joutsentähti jatkoi.
Taimentassu astui eteen ja kosketti Toivekuiskauksen kanssa neniä, Toivekuiskauksesta näki että häntä jännitti.
"Nyt, Sirppipentu mestarisi tulee olemaan Otavaloiste." Joutsentähti sanoi. Olin kyllä toivonut oppilasta, mutten varautunut toiveen toteutumiseen.
"Tästä päivästä aina siihen päivään jona ansaitset soturinimesi, kutsumme sinua Sirppipentu, Sirppitassuksi." Joutsentähti julisti.
Kävelin eteen ja kosketin Sirppitassun kanssa neniä. Sen tehtyämme kävelin Sirppitassu kinterilläni takaisin muiden joukkoon.
Riistatassu sai mestarikseen Liljalaulun.

//En jaksa kirjoittaa enempää. Aika pieni tarina toivottavasti tämä ei haittaa. //

Vastaus:

Hyvä tarina. Vain yksi lause oli vähän tönkkö mutta muuten hyvä.

Lähdin kohti Suurkiven-} Lähdin kävelemään kohti Suurkiveä.

Saat 15kp:ta

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

20.08.2019 18:40
Persiljaviiksi heräsi. Klaani hyöri rauhattomana aukiolla. Persiljaviiksi nousi kiireisesti ylös. Persiljaviiksi meni parantajien pesän suuaukolle. Oli auringonhuippu. *Nukuin taas pommin.* Persiljaviiksi ajatteli turhautuneena. Persiljaviiksi katseli klaania. Se oli vieläkin rauhaton kuin mehiläisparvi. He tuijottivat kun joku kissa lähti leiristä. Persiljaviiksi yritti katsoa tarkemmin. Hän näki sen emokseen Mustaviikseksi. Persiljaviiksi loikki klaanikissojen joukkoon. "Mitä tapahtuu?" Persiljaviiksi huuteli. Kaikki kuitenkin tuijottavat keskittyneesti lähtevää varapäällikköä. Persiljaviiksi katsoi haikeana emonsa perään kun hännänpääkin katosi näkyvistä.

//pikkuisen lyhyt//

Vastaus:

Saat 9kp:ta. Odotan innolla jatkoa!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

19.08.2019 22:25
Heräsin auringon kihelmöintiin turkilla ja Joutsentähden huutoon:
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkiven alle klaanikokoukseen!” Kömmin ylös pehmeistä sammaleista ja kävelin aukiolle. Viime öinen uni vaivasi minua, päässäni pyöri pelkästään yksi sana: kulkukissat. Kävelin Joutsensiiven viereen ja hän katsoi minua hivenen oudosti.
”Tänään olemme tulleet nimittämään kolme uutta oppilasta”, päällikkö aloitti. ”Riistapentu, Taimenpentu ja Sirppipentu astukaa eteeni.” Pennut kävelivät innokkaasti Suurkiven juurelle, vaikka Taimenpentu enemmän hyppi kuin käveli. Riistatassu sai mestarikseen Liljalaulun, Sirppitassu Otavaloisteen ja sitten:
”Taimenpentu, tästä hetkestä alkaen kunnes sinut nimitetään soturiksi, olkoon nimesi Taimentassu. Mestariksesi saat Toivekuiskauksen”, Joutsentähti sanoi. Tunsin herääväni vasta silloin. Minustako mestari Taimentassulle?

Kosketimme neniä Taimentassun kanssa. Yritin salata jännitykseni, mutta taisin epäonnistua Joutsensiiven vilkaistua minua ilkikurisesti.
”No, lähdetäänkö tutkimaan reviiriä”, kysyin. Taimentassu nyökkäsi ja oli kaatua kumoon.

Varjoklaanin rajalla...
Olimme käyneet katsomassa Tuuliklaanin rajan ja nyt oli Varjoklaanin vuoro. Matka oli ollut elämäni kauhein, vaikka Taimentassu oli kiva mestarina oleminen jännitti silti. Törmäsimme Varjoklaanin kissaan matkalla. Ensin en aivan ymmärtänyt, mutta sitten tajusin kissa oli meidän reviirillä.
”Mitä teet reviirillämme?” sähisin. En halunnut kuulostaa hyökkäävältä, mutten myöskään pehmeältä kotikisulta.
”Minulla on asiaa Joutsentähdelle”, soturi vastasi ykskantaan. Silloin tunnistin soturin: hän oli Varjoklaanin varapäällikkö Mustaviiksi. Punnitsin mielessäni kannattaisiko varapäällikköön luottaa ja päätin, että hän saisi tulla leiriin jos lupasi pitää kynnet piilossa.
Jatkuu...

Vastaus:

Hyvä tarina! Odotan innolla jatkoa! Saat 15kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

15.08.2019 21:47
Leiri näytti taistelun jäljiltä kauhealta. Verta oli joka paikassa, samoin karvaa. Ne saataisiin kyllä yhteisvoimin puhdistettua.
*Mutta entä ruumiit? Mitä niille tehtäisiin?* ajattelin.
"Hautaammeko ne ruumiit?" kysyin enemmän itseltäni kuin muilta.
"Tietysti. Emmehän me niitä voi tännekään jättää lojumaan." Joutsentähti sanoi. En ollut huomannut Joutsentähteä aijemmin, joten säpsähdin.
"En huomannut sinua! Pelästytit minut." sanoin huokaisten.
Joutsentähti jätti vastaamatta.
"Sinun pitää käydä parantajan pesässä." Joutsentähti sanoi viisaasti.
"Niin pitäisi." sanoin.
"Mutta ensin.", Joutsentähti sanoi. "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästävään kykenevä, Saapukoon tänne suurkiven alle klaani kokoukseen!" Joutsentähti huusi. "Kulkukissojen hyökkäys oli yllätys. Onneksi meidän uudet soturimme Toivekuiskaus ja Joutsensiipi varoittivat meitä. Ilman heitä joku olisi vaikka kuolla." Joutsentähti kuulutti suurkiveltä.
Kävelin parantajan pesään ontuvin askelin.
Sain Yrttimyrskyltä salvaa haavoihini, ja kävelin soturien pesään nukkumaan. Taivas oli alkanut jo punertua.
*Ehdin nukkumaan hyvällä tuurilla pari tuntiakin.* ajattelin väsyneenä.

//aamulla//

Heräsin lintujen viserrykseen. Muut soturien pesässä nukkuivat ilmeisesti vielä. Kylkeäni kivisti. Olin nukkunut haavan päällä. Suin itseni huolellisesti, siinä välissä Savumyrsky, joka oli ehtinyt herätä, nuolaisi sammalhipun korvastani. Olin todella väsynyt, ajattelin mennä ensin takaisin nukkumaan, mutta Pisaraviiksi pyysi minua aamupartioon.
Savumyrsky pyysi päästä Sulkatassun kanssa mukaan, mutta ei päässyt sillä partiossa oli kuulemma liikaa väkeä näin alkuunkin.

Vastaus:

Saat 13kp:ta. Tarinassa oli vain yksi virhe. Kirjoitit kaksi kertaa Saapukoon. Muuten hyvä.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

15.08.2019 20:53
//Tarina kertoo päivästä kun Unesta tuli kulkukissa.//
Kuulin korvissani kimeän äänen, jonka olin kuullut monta kertaa. Se tuli liikkuvasta asiasta johon omistajat haettiin heidän ollessaan sairaana. Liikkuva asia pysähtyi kulkuaukkomme eteen. Nyt oli tapahtunut jotain. Nousin pediltäni ja näin Kasteen tulevan luokseni.
”Arvaa mitä, omistajamme on kuollut”, Kaste sanoi surumielisesti. Yritin pysyä pirteänä, mutta se oli vaikeaa. Minne me nyt menemme?
”Olemmeko nyt niitä kulkukissoja?” kysyin. Kaste nyökkäsi epävarmasti.

”Käydään hakemassa Oksa”, sanoin urheasti. Juuri nyt tarvittiin Oksan pirteyttä. Hyppäsimme avoimesta reiästä nurmikolle. Oksa istui viereisen talon aidalla. Hän huomasi meidät ja nosti käpäläänsä tervehdykseksi. Hän oli oppinut sen omalta omistajaltaan.
”Mikä hätänä?” hän kysyi huolissaan.
”Olemme nyt kulkukissoja”, Kaste kertoi. Oksa vilkaisi meitä, lausui pahoittelut ja lähti. Oliko Oksa juuri hylännyt heidät?
”Tule”, sähähdin vihaisesti. Kaste ei olisi ansainnut sitä. Hän totteli muitta mutkitta ja lähdimme kohti tuntematonta. Metsään he eivät voisi ainakaan mennä, sillä siellä kerrottiin olevan villikissa laumoja. Ei Uni heitä pelännyt, mutta miksi lähteä turhaan surmansuuhun.

Suuntasimme kohti vuoria ja toivoin, että löytäisimme uuden paikan missä asua.

Vastaus:

Surullinen tarina. Lyhyt mutta kiinnostava. Uni saa ensimmäiset 10kp:ta. Odotan innolla jatkoa!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 16:57
Lähdimme Joutsensiiven kanssa soturien pesälle. Tämä olisi ensimmäinen yö siellä. Ei ehkä aivan paras ajankohta sellaiselle riemulle. Kävelimme pesän perukoille Joutsensiiven kanssa. Sammaleet olivat lennelleet ympäri pesää. Asetuimme Joutsensiiven kanssa vierekkäin. Minua väsytti hirveästi, koska olin ollut sekä rajapartiossa että metsästämässä. Mitäköhän huominen päivä toisi tullessaan? Otin paremman asennon ja suljin silmäni. Toivoin että näkisin hyvää unta.

Unessa…
Olin aavalla Nummella. Nummella oli paljon kaneja. Näin yhden aivan lähellä. Laskeuduin tuulen alapuolelle ja rupesin hiipimään sitä kohti. Kani oli aivan lähellä. Saisin sen yhdellä loikalla kiinni. Hyppäsin mutten tuntenut suussani mitään. Kani oli ehtinyt karkuun. Eteeni ilmestyi kissa jonka tunsin. Häntä ei voinut unohtaa, vaikka olin tavannut hänet vain kerran. Kissa oli Pyökkikarva. Nousin istumaan ja ihmettelin mitäköhän asiaa kollilla oli tällä kertaa.
”Hei Toivekuiskaus”, hän sanoi rauhallisesti, vaikka tiesin, että hän ei ollut tullut pelkästään minua tapaamaan.
”Taidat tietää miksi tulin”, Pyökkikarva sanoi. Pudistin päätäni, en todellakaan tiennyt.
”Kulkukissat suunnittelevat kaikkien reviirien valloitusta, mutta ennen kuin ketään tapetaan heitä kidutetaan”, Pyökkikarva selitti huolestuneena.

”Miksi kerrot juuri minulle etkä päällikölle tai parantajalle?” sanoin sillä kaipasin selitystä.
”Koska sitä pidettäisiin itsestään selvänä. He osaisivat nyhtää heiltä helposti tiedot toisin kuin tavalliselta soturilta, mutta minä en tiedä asiasta paljoa niinpä kutsuin myös kissan joka tietää”, Pyökkikarva maukui ja hänen takaataan tuli hopeanharmaa naaras. En voinut olla luottamatta häneen heti kuin näin hänet. Hänestä hohkasi uskollisuus.
”Hei, minä olen Iltajoki,” naaras sanoi lempeällä äänellä. ”Olen tullut kertomaan sinulle mitä kidutuksia kulkukissa suunnittelevat, että osaat varautua. Nyökkäsin ja yritin olla mahdollisimman kuuliainen.
”Pilkkaamista, uhkailemista, lavastusta, rakkaiden murhaamista, tuskallista kuolemaa…” Iltajoki luetteli. Luettelo jatkui vielä kuinka kauan kunnes aamu alkoi sarastaa ja Iltajoki ja Pyökkikarva lähtivät.

Vastaus:

Kiinnostava tarina. Mitähän Toivekuiskaus tekee seuraavaksi nähtyään unen? Odotan innolla jatkoa. Saat 19kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Pilvi

12.08.2019 11:22
Pörhistin turkkiani sateessa. Viimeiset kolme päivänä oli satanut kaatamalla, ja tämäkään päivä ei ollut poikkeus.
*Se on tietysti hyvä asia parantajille.* ajattelin.
Kävelin sateessa kohti leirin suuaukkoa, sillä leirimme oli ainoa paikka joka oli pysynyt kunnolla kuivana. Nappasin myyrän tuoresaaliskasasta ja asetuin syömään.
Savumyrsky ilmestyi Sulkatassun, Jääsydämmen ja Ruusutassun kanssa leirin suuaukosta sisään.
*Ajatella Savumyrsky oli saanut nyt jo oppilaan! Saisinpa minäkin.* ajattelin
Savumyrsky poikkesi luokseni hetkeksi, jolloin hän kosketti neniä kanssani. Sitten Savumyrsky lähti takasin oppilaansa luo. Näin kuinka Ruusutassu irvisteli Jääsydämmen takana. Hymyilin huvittuneesti takaisin Ruusutassun irvistykselle. Sulkatassun taas ei näyttänyt niin paheksuvalta mestarinsa käytökseen. Oli jo melkein auringonlaskun aika, joten päätin mennä nukkumaan jaksaakseni huomenna. Painoin tassuni kuononi päälle ja vaivuin uneen.

"Kulkukissoja, kulkukissoja!" huusi Juotsensiipi joka oli juuri nimitetty soturiksi, ja oli ensimmäistä yötä vartiossa, siskonsa Toivekuiskauksen kanssa.
Ponkaisin ylös sammalilta ja pörhistin turkistani ne vähäiset sammalet, jotka olivat tarttuneet turkkiin. Soturit alkoivat tulla ulos soturien pesästä
*Voihan tämä olla väärä hälytys. Ovathan he vasta ensimmäistä yötään vartiossa.. * ajattelin hiukan epätoivoisena.
Yht'äkkiä leiriin alkoi vyörymään isokokoisia kulkukissoja, kaikki olivat ainakin kaksi kertaa minun kokoisiani. Takaani hyökkäsi suuri kokoinen valkoinen kolli, kynnet paljastettuina. Hyppäsin pois tieltä viime tingassa. Käännyin vastustajaani kohti hyökkäävästi. Ennen kuin kolli ehti tehdä mitään, syöksähdin hänen mahansa alle, ja vedin kollilta jalat alta. Hetkessä kolli oli taas jaloillaan eikä osoittanut merkkiäkään siitä että olisi juuri käynyt mitään. Nyt oli kollin vuoro hyökätä, ja kolli pääsi yllättämään minut sivulta päin. Tunsin kynsien viiltävän kylkeäni kivuliaasti. Tässä vaiheessa tiesin että kulkukissat olivat valmiita tappamaan voittaakseen taistelun. Verta näkyi kaikkialla. Tein hyökkäyksiä toistensa perään, kynsin kollin lapoja, mutta kolli ei osoittanut antautumisen merkkejä, ei yhtä ainutta. Tuntui että sydämmeni jätti yhden lyönnin välistä kun, ruskea naaraskissa liittyi taisteluun, kollin puolelle tietysti.
"Apua!" Huusin pakokauhun vallassa. Jos joku ei tulisi apuun minusta tehtäisiin kulkukissojen tuoresaaliskasaan täydennys.
Onnekseni Tikkumyrsky ja Pisaraviiksi tulivat taistelemaan vierelleni. Yhdessä ajoimme kulkukissat pikku hiljaa ulos leiristä.
"Kiitos." sanoin ja juoksin takaisin taisteluun.
Näin kulkukissojen perääntyvän, mutta jotkut jäivät taistelemaan kuolemasta. Lopulta jouduimme tappamaan vain kaksi kissaa, mustan kollin ja täplikkään kollin.
//en jaksa kirjoittaa enempää joten jatkuu seuraavassa tarinassa//

Vastaus:

Hyvä tarina! Hienosti sopeuduttu Karamellin tarinaan. Saat 22kp:ta. Odotan innolla jatkoa!

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 10:50
Löysin Joutsensiiven norkoilemassa soturienpesän edustalla. Hän huomasi minut ja tuli luokseni.
”Onko totta, että kulkukissat ovat vallanneet osan reviiristä?” Joutsensiipi kysyi. Nyökkäsin ja selostin hänelle mitä oli tapahtunut. En ehtinyt loppuun asti kun Suurkiveltä kuului Joutsentähden ääni:
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkiven alle klaanikokoukseen!”

Lähdimme Joutsensiiven kanssa kulkemaan kohti Suurkiveä. Kokous koskisi varmaan kulkukissoja. Kaikki alkoivat hiljalleen olemaan paikalla ja Joutsentähti aloitti kokouksen.
”Rajapartiomme huomasi tänään kulkukissojen vallanneen osan Tuuliklaanin maista”, Joutsentähti maukui. Klaani osoitti mieltään. Vihaisia ulvahduksia kuului sieltä täältä.
”Meillä on syytä epäillä, että he aikovat vallata lisääkin maata”, päälikkö sanoi.
#Myrskyklaanilta he eivät ainakaan saisi maata.# ajattelin.

”Mitä teemme asialle?” kuului Sulkatassun ääni. En voinut olla hymähtämättä.
”En vielä tiedä”, Joutsentähti huokaisi ja päätti klaanikokouksen. Näin Yrttimyrskyn seuraavan häntä päälikönpesään.

Vastaus:

Hyvin kirjoitettu! Odotan innolla jatkoa! Saat 12kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

12.08.2019 10:45
Kävellessään kohti leiriä keppiä kantaen Kynsivarjon kanssa Persiljaviiksi katseli lämpimästi Kynsivarjoa. Kynsivarjo katseli myös häntä silmät säihkyen. "Kiitos avusta." Persiljaviiksi sanoi Kynsivarjolle heidän tultuaan leiriin. "Ole hyvä." Kynsivarjo sanoi ja lähti. Seittihammas tuli vastaan. Hän tuijotti seittejä lumoutuneena. "Saat aina hyvää yrttisaalista. Mennään nyt sisälle." Seittihammas sanoi ja yhdessä he kantoivat kepin parantajien pesään. "Miten sait tämän raahattua leiriin yksinäsi?" Seittihammas kysyi ihmeissään viitoten kohti keppiä. Persiljaviiksi hämmästyi. *Luulin että hän näki Kynsivarjonkin laskevan kepin.* Persiljaviiksi ajatteli hämmästyneenä. "Kynsivarjo auttoi." Persiljaviiksi vastasi tyynesti. "Eikö olekin outoa, että aina Kynsivarjo?" Seittihammas kysyi epäilevästi. Persiljaviiksen sydän hyppäsi kurkkuun. "On, on se outoa." Persiljaviiksi takelteli. Sitten Persiljaviikseen kuohui viha. *Miksi Seittihampaan pitää pilata kaiken? Hän on niin ärsyttävä!* Persiljaviiksi ajatteli vihoissaan. Hän oli vähällä jopa sanoa sen ääneen, mutta Persiljaviiksi tiesi sen tuottavan vain ongelmia. Persiljaviiksi alkoi kerätä vihaisena seittejä pois oksista. "Ne voi jättää siihen oksaan, laitetaan se johonkin jätkevämpään paikkaan." Seittihammas varoitti nopeasti. Persiljaviiksi mulkaisi Seittihammasta. *Tämä työ olisi ollut minulle pientä stressin helpottamista.* Persiljaviiksi ajatteli ärsyyntyneenä. Sitten Persiljaviiksi juoksi kohti tuoresaaliskasaa. *Ehkä ruuan pureskeliminen helpottaa stressiäni.* Persiljaviiksi ajatteli. Hän otti myyrän ja kävi istumaan yhden kuusen varjoon. "Saanko syödä kanssasi?" Kynsivarjon ääni kuului takaa. "Mene pois ketunläjä!" Persiljaviiksi huusi ja kääntyi. Hän näki Kynsivarjon pettyneen näköisenä. Persiljaviiksi mulkaisi tätä. Kynsivarjo lähti pois pää painuksissa. *Menköön minne haluaa, kunhan ei minun lähelleni.* Persiljaviiksi ajatteli ja kynsi hitaasti myyrän palasta kynsissään. Revittyään myyrän palasen riekaleiksi Persiljaviiksi hautasi myyrän. Siitä oli ainakin puolet syömättä. *Sentään on viherlehti.* Persiljaviiksi ajatteli ja meni parantajan pesälle. Sitten hän käpertyi nukkumaan inhoten Seittihampaan viereen.

Vastaus:

Hienoa! Kylläpä oli Persiljaviiksi vihaisena kuin pyörremyrsky. Aika loukkaavasti hän sanoi Kynsivarjoa ketunläjäksi. Saat 20kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Sitruuna

12.08.2019 10:12
//jatkoa edelliseen//

Persiljaviiksi katsoi lämpimästi Kynsivarjoa. "Miten olet niin mukava." Persiljaviiksi totesi kuiskaten. Kynsivarjo nuolaisi Persiljaviiksen naamaa. "No sinähän se tähtönen tässä olet." Kynsivarjo kertoi. Yhtäkkiä pensaat vavahtivat ja sieltä tuli Kivimyrsky, Kynsivarjon entinen mestari. Kaikki tapahtui nopeasti. Kynsivarjo raapaisi itselleen haavan käpälään. "Pese tämä järvessä." Kynsivarjo kuiskasi nopeasti. Persiljaviiksi kasteli Kynsivarjon käpälää verestä, joka tipahteli kiiltävinä pisaroina rannalle. "Mitä täällä tapahtuu?" Kivimysky kysyi. "Sain haavan. Persiljaviiksi puhdistaa sitä järvessä sattuessaan paikalle." Kynsivarjo vastasi. "Miten se tuli?" Kivimyrsky kysyi. "Kompastuin piikkiköynnökseen." Kynsivarjo vastasi. "Missä se on? Voisin viedä sen pois." Kivimyrsky ehdotti. "Ei tarvitse, heitimme sen jo järveen." Kynsivarjo vastasi nopeasti. Kivimyrsky nyökkäili ja lähti. "Nosta se vedestä. Sitä kirvelee." Kynsivarjo valitti. Persiljaviiksi nosti käpälän nopeasti. Hän alkoi nuolla sitä. "Nuole sinä sillä aikaa kun haen seittiä." Persiljaviiksi vastasi. Hän jätti käpälän ja käveli metsään. Piankin hän löysi kepin, jonka oksistossa oli paljon seittiä. *Vien sitten loput Seittihampaalle.* Persiljaviiksi päätti ja alkoi raahata keppiä. Onneksi se ei ollut kaukana rannasta ja piankin hän oli taas Kynsivarjon luona. Persiljaviiksen sydän hyppäsi kurkkuun Kynsivarjon mukavuuden takia. *Hän on niin... Miten edes sanoisin?* Persiljaviiksi mietti. Hän laski kepin ja nappasi oksistosta vähän seittiä. Sitten hän kääri Kynsivarjon käpälän pehmeään seittiin. "Vien nämä loput Seittihampaalle." Persiljaviiksi kertoi. "Anna kun autan." Kynsivarjo pyysi ja otti kepin toisesta päästä kiinni. Yhdessä he kantoivat keppiä kohti leiriä.

Vastaus:

Saat 18kp:ta. Sori etten jaksa kirjoittaa kehuja.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 09:41
”Ei Tuuliklaani antaisi teidän vallata maitaan”, Kyykynsi sähähti. Lehtikynsi pörhisti karvansa ja otti kynnet esille.
”No valitettavasti niin kävi”, kissa sanoi virnuillen. Tunsin itsessänikin pienen vihan kipinän. Eikö tuo kolli ymmärtänyt mitään? Pusikosta ilmestyi vielä naaras, jota en olisi halunnut enää koskaan nähdä.
”Mitä te meistä haluattte?” kysyin ja tiesin kuulostavani anovalta pennulta.

”Emme mitään tai ainakaan minä en tiedä”, kolli sanoi ja nyt hän kuulosti alentuvalta. Joko kolli oli taitava esittämään viatonta tai hän puhui totta. Olin varma, että he juonivat jotain mitä tälle kissalle ei oltu kerrottu. Naaras pyöräytti silmiään ja mulkaisi kollia varoittavasti. Olin aika varma, että voisimme olla kollin kanssa ystäviä jos hän ei olisi kulkukissa.

”Tulkaa, meidän täytyy kertoa tästä Joutsentähdelle”, Lehtikynsi sanoi, muttei irrottanut katsettaan kulkukissoista. Kyykynsi jätti vielä hajumerkit, vaikka alueen olivatkin vallanneet kulkukissat. Lähdimme leiriin ja Kyykynsi kiehui edelleen.
”Miten he julkesivat vallata Tuuliklaanilta maita?” hän kysyi vihaisena. En vastannut mitään, koska en tiennyt.

Tulimme leiriin ja näimme Joutsentähden riistakasalla. Kävelimme hänen luokseen.
”Onko mitään uutta?” Joutsentähti kysyi.
”Kulkukissat ovat vallanneet osan Tuuliklaanin alueesta”, Lehtikynsi tiedotti. Joutsentähti kysyi yksityiskohtia ja Lehtikynsi jäi kertomaan hänelle. Lähdin etsimään Joutsensiipeä.

Vastaus:

Hyvä tarina! Onneksi ei puhjennut taistelua. Innolla odottelen jatkoa! Saat 16kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

12.08.2019 08:16
Rajapartiossa...
Saavuimme leiriin ja Ruskahäntä oli jakamassa uusiin rajapartioihin jäseniä.
”Toivekuiskaus jaksaisitko tänään vielä yhden rajapartion?” Ruskahäntä kysyi. Olin aika varma, että jaksaisin niinpä nyökkäsin.
”Selvä menisitkö Kyykynnen ja Lehtikynnen kanssa tarkistamaan Tuuliklaanin rajan”, Ruskahäntä kysyi, vaikka se oli enemmänkin toteamus. Nyökkäsin ja menin Lehtikynnen ja Kyykynnen luokse.

Lähdimme ja minuun valusi toivo, että tapahtuisi jotain jännittävää. Jotta voisin näyttää uskollisuuteni klaanilleni. Olin mokannut tilaisuuden taistelussa tajun mennessä.

Tuuliklaanin rajalla...
Tulimme Tuuliklaanin rajalle, mutta en erottanut hajumerkjejä missään.
”Missä Tuuliklaanin hajumerkit ovat?” kysyin. Kyykynsi pudisteli päätään tietämättömänä. Pensaikosta ilmestyi lihava kolli kissa. Kulkukissoja.
”Tämä alue ei kuulu enää niin sanotulle Tuuliklaanille vaan Kulkukissoille”, kissa sanoi voitonriemuisena. Olivatko kulkukissat vallanneet osan Tuuliklaanin alueesta?
//Lyhyempi tarina tällä kertaa.//

Vastaus:

Jännittävä tarina! Odotan innolla jatkoa! Saat 15kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

11.08.2019 21:54
Kun olimme saanneet Ruusutassun tyynnyteltyä jatkoimme matkaa. Hylätylle kaksijalan pesälle ei olisi enää kauheasti matkaa. Ruusutassu tuntui koko matkan varovan kaikkea aina tuulen kahinasta klaanitovereiden askelten ääniin. Oli iloinen kun pääsimme perille.
”Minä menen katsomaan takaata”, sanoin ja lähdin muista kauemmas. Tunsin rauhan leviävän sydämeeni. Oli mukavaa huomata etten ollut enää sellainen suurisuu kuin ennen, koska muuten olisin voinut sanoa vaikka mitä. Minua harmitti ettei Ruusutassun sijaan partiossa ollut mukana Sulkatassua, johon olin jokseenkin kiintynyt. Hän oli Joutsensiiven jälkeen parasystäväni.

Kuulin lehtien rapinaa takanani ja toivoin sen olevan riista eikä kulkukissa. Haistoin ilmaa siinä tuntui vahva oravan haju. Laskeuduin tuulen alapuolelle ja hiivin oravaa kohti. Jännitin lihakseni ja hyppäsin. Maistoin suussani oravan lämpimän veren. Takaani kuului ääniä. Joku oli juuri mätkähtänyt lehtikasaan. Lehtikasasta ilmestyi Sulkatassun pää.
”Sulkatassu! Mitä sinä täällä teet?” kysyin hämmästyneenä.
”Savumyrsky sanoi, että voisin saalistaa klaaninvanhimmille jotain. Ja sitten näin sinut ja halusin pelästyttää sinut”, Sulkatassu kertoi. En voinut olla kehräämättä. Sellaista se oli aina Sulkatassun seurassa. Nappasimme vielä pari hiirtä ja kävelimme Jääsydämmen ja Ruusutassun luo. Kerroin heille mitä oli tapahtunut ja lähdimme kohti leiriä.
//Loppu ei ollut hirveän hyvä kun loppui motivaatio tähän tarinaan.//

Vastaus:

Se oli ihan hyvä tarina! Saat 17kp:ta.

Kirsikka YP

Nimi: Karamelli

11.08.2019 20:57
”Sinä heräsit!” Joutsensiipikin sanoi.
”Miksi kaikki luulevat etten tiedä sitä”, sanoin huvittuneesti.
”Mutta kun minä pelkäsin ettet heräisikään. Emokin pelkäsi. Kun olit niin kauan tajuttomana”, Joutsensiiven sanat pulppusivat hänen suustaan. ”Yrttimyrsky sanoi, että pääsisit tänään saalistamaan.”
Kohensin ryhtiäni ja tunsin voivani entistä paremmin. Yrttimyrsky oli tullut luokseni.
”Voit mennä”, hän sanoi. Nousin vuoteelta ja lähdimme Joutsensiiven kanssa aukiolle.

”Aah, hyvä Toivekuiskaus sinä voit mennä metsästämään Ruusutassun ja Jääsydämmen kanssa. Joutsentassu rajapartioon Sulkatassun ja Savumyrskyn kanssa”, Ruskahäntä sanoi. Ruusutassu ja Jääsydän odottivat jo leirin suuaukon edessä. Kävelin heidän luokseen ja lähdimme metsään. Tunsin pienen lehtisateen vivahteen tuulessa, joka merkitsisi myös lehtikadon tulemista.
”Tulkaa, tulkaa jo!” Ruusutassu hoputti. Hän ei ollut ollut kauaa oppilas ja hänellä tuntui olevan jokin kaiken kokeilemisen vimma. No, en voi oikein syyttää häntä olin itsekin sellainen, tai olen edelleenkin.

”Ruusutassu odota!” Jääsydän huusi hänen peräänsä.
”Minne olemme menossa saalistamaan?” kysyin. Oli vaikea kohdella häntä tasavertaisena soturina kun oli tottunut pitämään häntä emona. Joutsensiipi oli erehtynyt kertomansa mukaan sanomaan häntä emoksi ainakin pariin otteeseen. Vaikkei siinä kyllä mitään pahaa ollut. Olihan hän kumminkin vielä emomme, vaikka olimmekin sotureita.
”Hylätylle kaksijalan pesälle”, Jääsydän sanoi. Hän nuolaisi lempeästi korvaani ja hetken ajattelin olevani vielä pentu. Ruusutassu oli ehtinyt kadota näkyvistä ja jouduimme juoksemaan hänen peräänsä.

”Mitä nämä ovat?” Ruusutassu kysyi ihmeissään. Hän osoitti kynnellään punaista marjaa. Olisin tunnistanut marjan vaikka unissani. Niin monta kertaa minulle oli sanottu ettei niihin saa koskea. Ruusutassulle ei ilmeisesti oltu. Ruusutassu osoitti kuolonmarjaa.
”Et kai vain syönyt tuollaista?” kysyin hädissäni. Oli juuri Ruusutassun tapaista maistaa jotain tuntematonta.
”En”, Ruusutassu takelteli. ”Mikä se on?”
”Kuolonmarja. Erittäin tappava”, Jääsydän kertoi. Ruusutassu näytti kauhistuneelta.
//Katkaisen luvun, toivottavasti ei haittaa.//

Vastaus:

Todella hienosti kirjoitettu! Yhdessä vaiheessa sanoit kyllä Joutsensiipeä Joutsentassuna. Sellaista sattuu! Saat 21kp:ta.

Kirsikka YP

©2020 Forest with cats - suntuubi.com